Valvokaa
Markus 13: 33-37 ***************************
”Sillä tuhat vuotta on Sinun silmissäsi, Jumala, niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, niinkuin öinen vartiohetki. Sinä huuhdot heidät pois, he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa; aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.” (Ps. 90: 4-5)
Rukous: ”Valvoa mun, Jeesus, anna aina ristis juurella. Ja niin joka päivä kuolla synneistäni kaikista. Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin, että kaiken elämäni Sulle vain mä eläisin.” (V.v.365:1)
Pitkästä aikaa kävin tänään kirkossa. Siellä oli samalla vaalipäivä. Pappi puhui valvomisesta samaan tapaan kuin nykyisin saarnataan. Nykysaarna erottuu entisistä saarnoista sillä merkittävällä tavalla, että puhuja puhuttelee nykyään seurakuntaa, niinkuin kaikki olisivat Jeesuksen seuraajia. No, eivät ole, varsinkaan vaalisunnuntaina.
Oikeassa saarnassa on aina sekä laki että evankeliumi. Laki ajaa Jeesuksen luokse. Sen tarkoitus on herättää suruttomuuden unessa nukkuvat ihmiset. Eihän valvoa voi ennen kuin on herätetty. Eikä lähimmäistä voi rakastaa, ennenkuin on opetellut kunnioittamaan Jumalaa ja noudattamaan Hänen käskyjään (4-10).
Ero Jumalan silmissä on niillä, jotka Herran nimen pitävät kunniassa ja niiden välillä, jotka eivät Hänen nimeänsä pelkää. Tästä mainitsee päivän Vanhan Testamentin teksti: ”Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa ja sen, joka ei Häntä palvele.”(Malakia 3:18)
Omassa herätysliikkeessäni puhutaan epäuskoisista ja uskovaisista tai ”maailman lapsista ja Jumalan lapsista”. Opetetaan, että epäuskoisille kuuluu lakisaarna ja uskovaisille armo ja evankeliumi. Nykyisin sanotaan, ettei pidä puhua synnistä eikä parannuksen teosta. Jotenkin ihmiset tuuditetaan ”väärään rauhaan”. Sellainen halventaa Kristuksen kärsimisen ja sovitusuhrin merkityksen pelastukseemme. Ennen tuota kohtaa ”pikkuprofeetta” Malakia mainitsee, että Herran silmät tarkkailevat ihmislapsia. Hänen luonaan pidetään muistikirjaa niistä, jotka pelkäävät Herraa ja pitävät kunniassa Hänen nimensä.
Meillä on siis ”valvomisen sunnuntai” eli kehotus valvomaan, sillä kirkkovuosi on lopuillaan ja seuraavana sunnuntaina puhutaan ”viimeisestä tuomiosta.” Itse asiassa kehotus valvomaan koskee koko vuotta ympäriinsä.
Markuksen evankeliumin 13. luku kokonaisuudessaan puhuu lopun ajan merkeistä. Luvun alkupuolella Markus (/Pietari) mainitsee sodista ja kristittyjen vainoista (1-18), sitten suuresta ahdistuksesta, jota ei ole koettu luomakunnan alusta siihen päivään asti. (19-23) Ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, tähdet putoavat taivaalta ja Ihmisen Poika tulee pilvissä. Enkelit tulevat ja kokoavat Jumalan lapset neljältä ilmansuunnalta. Jeesus kehottaa katsomaan ennustetta viikunapuusta, jonka lehtien alkiot puhuvat kesän tulosta (24-29) Loppujakeet muodostavat valvomisen sunnuntain tekstin, jonka lopussa ovat Jeesuksen sanat: ”Mutta minkä minä teille sanon, sen sanon kaikille: valvokaa!”
Markuksen evankeliumin sisältö ei ole pelottelua vaan rakkaan Isän kutsu lapsilleen. ”nouskaa ylös synnin unesta ja alkakaa tehdä työtä elovainiolla, sillä kohta armon päivä on lopuillaan.” Elävät Jumalan lapset ovat olleet aina huolissaan paitsi omasta pelastuksestaan, myös läheisistensä ja kaikkien ihmisten pelastuksesta.” Nukkuva ei voi palvella, saati herätellä muita nukkuvia.
Olisi inhimillisesti katsoen helpompi valvoa, jos tietäisi ajan, jolloin Herra palaa kirkkaudessaan. Jeesus kuitenkin mainitsee, että se on Jumalan salaisuus, jota ei Hän eivätkä enkelitkään tiedä. Kysymys on uskollisuudesta, josta Isämme antaa meille palkinnon. Paavali sanoo itsestääm: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksuni päättänyt. Täst´edes on minulle varattu voiton seppele.” Hän kehottaa meitäkin juoksemaan niin, että saamme voiton Kristuksen Jeesuksen ansion perusteella.
Kun päätin n. 33 vuotta sitten epäonnistuneen työurani, niin kiitin sanomalehdessä ystävieni antamia jäähyväislahjoja Paavalin lauseella: ” Minä en vielä katso sitä voittaneeni, mutta yhden minä teen: UNOHTAEN SEN, MIKÄ ON TAKANA, JA KUROTTAUTUEN SITÄ KOHTI, MIKÄ ON EDESSÄ, MINÄ RIENNÄN KOHTI PÄÄMÄÄRÄÄ, VOITTOPALKINTOA, JOHON JUMALA ON MINUT TAIVAALLISELLA KUTSUMISELLA KUTSUNUT KRISTUKSESSA JEESUKSESSA.”(Fil. 3: 13-14)- Ja mitäpä juokseminen on muuta kuin valveilla olemista.
Tässä uskossa: Aamen. |