Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:116660 kpl

Koiviston lestadiolainen herätysliike.

Koska on epätietoisuutta lestadiolaisten tulosta Koivistolle, laitan otteita gradutyöstäni 1964, jonka otsikko on: LESTADIOLAISUUDEN TULO VIIPURIN LÄÄNIIN (vv. 1870-1900)

K O I V I S T O (I.osa)

Koivistosta tuli eräs tärkeimmistä lestadiolaiskeskuksista vanhassa Viipurin läänissä. Mistä tämä johtui, on tietenkin vaikea määritellä. Siihen oli eräänä syynä hyvät elinkeinojen harjoitusmahdollisuudet. Kalastus varmaan innostutti monia. Merenkulkupaikkana tarjoutui laivanrakentajille ja kirvesmiehille hyvät työmahdollisuudet.

Koivistolla ei ollut esiintynyt muita herätysliikkeitä ennen lestadiolaisuutta. Saaristossa oli kuitenkin ystäväpiiri, joka kokoontui lukemaan Raamattua ja laulamaan virsiä. Heitä kutsuttiin ”lukijoiksi”. Monet tähän piiriin kuuluvat olivat kylänvanhimpia ja toimivat pyhäkoulunopettajina. Lestadiolaiset näyttivät eräissä kylissä liittyneen heihin.

Nälkävuosien aikana tulivat Koivistolle Sotkamosta ensimmäiset lestadiolaiset. Heidän joukossaan oli mm. Antti N u r r o (1828-86). Hänen vaimonsa Kaisa (s. 1835) oli tunnetusti lestadiolainen, hänen isästään ei ole muistoja, sillä hän kuoli verrattain aikaisin. Pariskunnan tyttäret Valpuri ja Maria olivat vähän aikaa Pietarissa palveluksessa, mutta palasivat Koivistolle kotia perustamaan. Heidän nimensä olivat myöhemmin Vappu R e i t t i ja Maria K u k k o . Nurrojen lapsista ainakin kaksi syntyi Koivistolla. He olivat Aabraham (s. 1975) ja Valpuri (s. 1878). Perheen nimet esiintyvät muuttaneiden luettelossa vasta 13.5.1880. Muita perheen lapsia olivat Anna Kaisa (s. 1861 ?), Eva (s. 1970) ja Maria(s. 1872).

Vuonna 1875 tuli Koivistolle Raahesta Juhana Antinpoika V ä ä n ä n e n (s. 1843). Hänen muuttokirjansa oli päivätty v. 1972. Koivistolla hän avioitui sotkamolaisen Anna Kaisa L i u s k i n kanssa (s. 1851). Väänänen oli yksi niistä kolmesta miehestä, jotka hukkuivat kalastusretkellä v. 1894. Toiset olivat Antti Herman V ä h ä k a r ja l u o t o ja Erkki N i e m i , kaikki H u m a l j o e l t a . Näistä kolmesta Karjaluoto ja Väänänen tunnettiin lestadiolaisina. Mahdollisesti, vaikka epävarmasti lestadiolainen oli myös Ylä-Niemen isäntä.

Vähäkarjaluodot olivat tulleet Koivistolle ehkä v. 1881. He olivat asettuneet K o t t e r l a h d e l l e asumaan. Muuttokirjoihin heidät on merkitty vasta v. 1886. Perheen päämies Eerik V ä h ä k a r j a l u o t o (1825-1891) oli syntynyt Lohtajalla. Hänen vaimonsa oli Karoliina K u r i k ka l a (s. 1834) Kalajoelta. Koivistolle he muuttivat Pyhäjoelta. Aluksi Karjaluoto oli Heikki Seppisellä, myöhemmin pappilassa torpparina. Kansanaho mainitsee, että pappilan torppariksi Karjaluoto tuli v. 1884 (vrt. muuttokirja). Eerik Karjaluoto ei itse ollut saarnamies, mutta järjesti innokkaasti seuroja. Kun seuroja järjestettiin pappilan torpassa, se herätti pahennusta muissa ihmisissä, Vähäkarjaluotoa kutsuttiin nimillä ”Oja-Matin Ierikka” tai vain ”Vaari”. Hänen vaimonsa Karoliina oli vastaavasti ”Vaarin mummo”. Pariskunnalla oli kaksi poikaa. Samuel syntyi v. 1877 ja muutti Amerikkaan v. 1897, missä kuoli v.1900. Toinen poika oli Herman Karjaluoto (1860-1894). Hänen vaimonsa oli Maija-Liisa W i i r r e t (s. 1855) Pyhäjoelta. Kun Herman Karjaluoto hukkui, hänellä oli seitsemän lasta.

(… jatkuu)