Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280597 kpl

Evakossa

Kotoa lähdettäessä (30.marraskuuta) olin juuri päivää ennen täyttänyt kaksi vuotta. Ei minulla liene ollut hätää, sillä sain äidinmaitoa aina 2 ½ vuotiaaksi asti. Kirkkaita muistikuvia minulla ei ole matkasta, mutta ekalla kerralla päädyimme Ruotsinpyhtään Vastilaan. Sieltä on yksi kuva.

Välirauhan aikana palasimme Koivistolle ja isä rakensi yläkertaa, joka oli jäänyt kesken. Yläkerrassa isä kohtasi kerran kissankokoisen rotan, joka yritti tulla isän kurkkuun, mutta rakentajalla oli puukko kädessä, joten hän pelastui ikävältä kuolemalta. - Isä (tai veljet) oli tehnyt pihalle keinun, joka meni vauhdissa ympäri. Veljet, jotka olivat lomalla sotareissulta keinuivat niin kovaa, että kerran putosin ja lensin pitkälle, hampaat kuulemma menivät huulesta läpi. Mummo oli kylän ”parantaja” ja luonnon parannuskeinoilla naiset saivat asiat kuntoon, ettei ulkonäköön jäänyt merkkiä.

Välirauhan ajalta muistan, että isä opetti minut lukemaan Väinö Havaksen ”Kristityn kodin Aapisesta”, jossa oli Valma-niminen pikkutyttö. Istuin isän sylissä ikkunan vieressä makuuhuoneessa. Seurasin sitten sisaruksiani kouluun, jossa istuin takapenkillä. Aamuisin seisoin usein opettajan vieressä ja latelin eilen opitut läksyt, vaikka en ollut varsinainen koululainen. Olisin päässyt luokalta, muttta lopetin kesken kun koulumatkalla oli suuri koira, jota pelkäsin.

Kotini pihalla oli suuri harmaagraniittinen siirtolohkare (Sellaisesta kivestä tehtiin isälle muistokivi Honkanummen hautausmaalle v. 1976). Kiven päällä oli mukava leikkiä. Minä olin niin pieni, että yleensä seurasin sisaruksia myös marjametsiin. Pojat toivat pyykkikorilla marjoja äidille. Mahdollisesti niitä myytiin jonnekin. Alpo oli kuulemma tehnyt marjanpoimimimessakin jekkua; oli pannut sammalta puoleenväliin omaa koriansa ja marjoja päälle. Koivistolla oli hyvät marjametsät.

Muistan myös, että suuren kiven vieressä oli rakennus, missä oli suuri pata luultavasti äidin pyykkejä varten vai oliko sauna. Siellä teurastettiin porsas. Äiti teki päästä sylttyä ja sisälmyksistä saippuaa. Oli noissa toimissa pikkutytölle kummaa katsottavaa. Vanhemmat tosin suojasivat lapsia näkemästä varsinaista teurastusta.

Koti oli lähellä rantaa, vastapäätä Koiviston kirkkoa, missä minut oli kastettu helmikuussa 1938. Kummeiksi oli merkitty kaksi lestadiolaista naista: Hilja Aatola ja Aura Virkki. He lienevät olleen äidin ystäviä. Molemmat olivat unohtaneet kummiutensa. Johtui varmaan evakkoreissuista. Hiekkarannalla leikittiin kivillä ja käpyeläimillä kotia. Uimaan saimme mennä vain ”sumppukivelle” asti.

Kun lähdimme toisen kerran Koivistolta evakkoon, jäi pieni kissa itkemään laiturille. Sitä ei saanut ottaa mukaan. Kolme veljeä lähti sotaan ja vanhempi sisko kuljetti ainokaista lehmäämme.

Jossain välissä olimme Hämeessä Kalkun kartanossa. Sieltä vanhin veljeni Alpo löysi ensimmäisen vaimonsa Eevan. Minä olin pieni kiharatukkainen tyttö. Kartanon nuori isäntä oli sanonut, että hän kasvattaa minusta itselleen kartanoonsa emännän. Muistan myös, että karjalaiset ihmettelivät kun Hämeessä sanottiin, että ”äiti viruttaa lapsen pyllyä.” Koiviston murre oli pehmeää ja lempeää. Tuollainen ei olisi tullut kysymykseen meillä.

(jatkuu)