Etsikonaikoja

Luukas 4: 23-30
**************************

”Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa.”(Room. 3:15)

Rukous: ”Suo pyhät nuoruuteni päivät Sun tahtos jälkeen noudattaa. Niin, ettei kerran, kun ne jäivät sais niistä itkein valittaa. Ah, haihtuu aika nuoruuden, kuin kuihtuu kedon kukkanen.”

Päivän teema liittyy etsimiseen. Etsiminen liittyy etenkin nuoruudessa uteliaisuuteen. Mitä löydän elämäni sisällöksi? Mitä työtä tekisin, mitä kutsua kuuntelisin?

Tavallisesti ihmiset etsivät löytääkseen. Poikkeuksiakin on. Sanovat, että verkonpaikkaaja etsii ja etsii, mutta ei soisi löytävänsä. Me vanhukset joudumme etsimään päivittäin arkisia tarvikkeita, joita itse olemme laittaneet jonnekin varmaan paikkaan. Taitaapa oikeastikin olla ammatteja, joissa etsitään muinaisia esineitä ja aarrekätköjä, jopa vainajien jäänteitä tutkimusta varten.

Jumalan sanassakin käsketään etsimään. Jeesus sanoo selkeästi: ”Etsikää niin te löydätte.” ja koosteessa, joka on vuorisaarnan lopussa Hän sanoo: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä (ajallinen) teille annetaan.”(Matt. 6:33) Jumalan valtakunnan määritelmä on mm. Room. 14: 17: ”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista vaan VANHURSKAUTTA, RAUHAA ja ILOA PYHÄSSÄ HENGESSÄ” Jeesus käytti myös monia vertauksia siitä, millainen on ”Taivasten valtakunta”. Oppi-isämme Luther puhuu kahdesta valtakunnasta. Ne ovat ”Armon valtakunta” maan päällä ja ”Kunnian valtakunta” taivaassa. Hänen mielestään ihmisten pitää ensin olla armon valtakunnan jäseniä ja sitä kautta mennä kunnian valtakuntaan. Vielä mainitaan monessa kohtaa, että Jumalan valtakunta ei ole näköalapaikalla, vaan usein pieninä liekkeinä vuorilla ja laaksoissa. Joka löytää Jumalan valtakunnan, on iäti onnellinen.

Etsikonaika on sellainen aika, jolloin Jumala lähestyy ihmistä ja kutsuu häntä seuraamaan Jeesusta. Herra asettuu silloin niin lähelle, että Hänet on helppo löytää. Jumala rakastaa ihmistä ja toivoo, että jokainen saisi iankaikkisen elämän Hänen luonaan. Uskovaisen kodin lapsilla on helpompi löytää taivaan tie kuin sellaisella lapsella, joka ei ole saanut kuulla Taivaan Isästä eikä Vapahtajasta. Herra käyttää apulaisia maan päällä, jotka osaavat lähestyä lapsia ja nuoria lempeästi ja asiallisesti lainaten Hyvän Paimenen neuvoja.

Monet ovat saaneet rippikoulussa lempeän kosketuksen Jumalan sanan äärellä. Nuoriamme on ohjattu seurakunnan yhteyteen ja ehtoollispöytään. Heille on neuvottu, mistä löytää Jumalan armon ja rakkauden. Konfirmaatiossa on kysytty: ”Tahdotteko seurata Herraa opissa, elämässä, kärsimisessä ja kuolemassa?” Konfirmaatio on ”Kasteen armoliiton vahvistusta” ihmisen puolelta, sillä Jumala on uskollinen.

Kurjista kurjin on sellainen tulevaisuus, jossa ei Herra Jeesus ole mukana. Jeesus on nimittäin kaikkea: Hän on ”paras opettaja”, Hän on lääkäri, Suojelija ja Varjelija vaaroissa ja kiusauksissa. Jeesuksella on annettavana anteeksiantamus ja rauha sydämellemme. Jeesuksen nimi on vahva linna. Sen suojassa saamme olla turvassa.

Päivän epistolassa kerrotaan jalosta öljypuusta, johon olemme uskon kautta oksastetut. Emme saa ylpeillä, sillä se ole omaa ansiotamme vaan Jumalan armoa. Jos ylpeilemme, emme saa juuresta elinvoimaa, vaan meidät leikataan pois. Silloin kuolemme hengellisesti, emmekä saa voittopalkintoa.

Jos olemme saaneet Jumalan Pyhän Hengen kautta kutsun ja noudattaneet sitä, olemme saaneet myös Jumalan lapsen nimen. ”Jumala ei kuitenkaan kutsu iankaikkisesti, sillä ihminen on ruoho. Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu, mutta Herran lupaus pysyy iankaikkisesti.

”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin oinasten veri.” Ensimmäiset ihmiset joutuivat tottelemattomuuden vuoksi ulos Onnen paratiisista. Kooran lapset tippuivat maan alle. Sodoma ja Comorra hävitettiin. Kadotus on ero Jumalasta.

Ei. Me haluamme olla niin lähellä kuin mahdollista Vapahtajaa ja kuunnella Hänen kutsuaan. Emme hylkää meille uskottua tehtävää tulla pikku tuikuksi pimeään yöhön. Herra meitä auttakoon. ”Mua auta Herra valvomaan ja sitä aina muistamaan, ett´ alkaa iankaikkisuus kun päättyy tää ajallisuus; ett´ askel täältä onpi vain elohon toiseen, tulevaan.” (V. 538: 4)

Tässä uskossa: Aamen.