Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:327115 kpl

Koiviston Lestadiolaisuuden alkuvuodet – osa 6.

Suurin ja tärkein tiedotusväline Vanhan Viipurin läänin alueella oli ”Viipurin Sanomat”. Se kirjoitti nimeltä mainiten ensimmäisen kerran Koiviston lestadiolaisista v. 1888. Eniten lestadiolaisia mainittiin olevan Saarenpään ja Humaljoen kylissä. Herätysliikkeen levittäjiksi sanottiin ”Pohjalaiset A. Laitiselaiset”. Seuroissa oli kiitetty Aatu Laitista ”oikeaksi papiksi, joka oli käynyt yliopistokoulun lisäksi ”täydellisen hengen koulun.” Kummastusta ja närkästystä herätti lehden mukaan se, että eräs nainen oli tullut liikutuksiin kirkossa juhannuspäivänä, jolloin nainen oli viety siltavoudin toimesta ulos kirkosta. Samana iltana seuroja oli pidetty Kotterlahdella, seuraavana päivänä Saarenpäässä ja sitä seuraavana päivänä Humaljoella. Pappina oli ollut ilmeiseti Fagerlund, koska puhujasta mainitaan, että hän oli vielä ylioppilas.

V. 1892 kerrottiin Viipurin Sanomissa, että Koivistolla oli tulossa käräjäjuttu siksi, että ”hihhulilaiset” olivat seuroisssa nimittäneet seuraan kuulumattomia ihmisiä jollakin rumalla nimityksellä. Oikeusjuttua ei kuitenkaan todennäköisesti tullut.

V. 1891 lestadiolaisuutta mainittiin olleen myös Kiiskilän kylässä. Samassa uutisessa kerrottiin, että lestadiolaisuutta oli Koiviston useimmissa kylissä. Kiiskilässä seuroja pidettiin Antti Hämäläisen talossa. Vieraita oli paikalla Kurkelasta ym. lähikylistä. Alussa ei kylässä ollut Hämäläisten lisäksi muita ”uskovaisia”, mutta parin viikon kuluttua jo useita perhekuntia.

Lehtiin annettujen tietojen mukaan v. 1887 oli Koivistolle tilattu 3 vuosikertaa Kristillistä Kuukausilehteä. Seuraavana vuonna lehti ilmestyi nimellä Sanomia Siionista. Sitä oli tilattu vain yksi vuosikerta. Mutta vuonna 1889 Sanomia Siionista tuli jo 4 vuosikertaa, mikä siihen aikaan merkitsi seitsemättä sijaa sanomalehtien joukossa. Niin vähän tuli tilattuja lehtiä siihen aikaan. Lehdet kiersivät ympäri kylää, ja jos puhujia ei ollut seuroissa, luettiin ääneen Siionin lehteä. V. 1890 Siionin Sanomia tuli jo 7 vuosikertaa, jolloin lehti oli toisella sijalla suosiossa Viipurin sanomien jälkeen . Seuraavana vuonna tilaajia oli 9, jolloin kaikista Koivistolle luetuista lehdistä Siionin Sanomien osuus oli 7,5 %.

Lestadiolaisilla ei ollut Koivistolla omaa maallikkosaarnaajaa. Kuolemajärveläinen Tapani Kurikkala kävi Koivistolla seurapuhujana. Hän oli voimakas puhuja, mutta hänen saarnansa olivat enimmäkseen lainsaarnaa. Hän puhui myös paljon maailmanlopusta. Kurikkalan saarnat herättivät niin monia ihmisiä, että voitiin puhua ”herätyksen ajoista”. Monet tekivät silloin ”parannuksen”, kuten mm. Josefina Mannonen sekä Anna Maria ja Hulda Hoikkala.

Muita saarnamiehiä, jotka kävivät ahkerasti Koivistolla seurojen pidossa ennen v. 1900, olivat uuskirkkolainen Markus Saksi ja kuolemajärveläinen Aabram Inkilä (myöh. Pentikäinen). Seurojen ohessa käytiin puhuttelemassa ihmisiä heidän kodeissaan. Sellaista saarnatapaa käytti mm. Matti Passoja.

Lestadiolaisten erimielisyyksiä ei Koivistolla pahemmin ilmennyt. Mitä oli, ne tulivat ulkoa päin. Kirkkoherra Liljestrand mainitsi vuoden 1895 seurakuntakertomuksessa, että lestadiolaiset olivat eräänä ajanjaksona tahtoneet muodostua lahkokunnaksi, mutta se vaihe oli mennyt ohi. Kirkkoherra tarkoitti todennäköisesti ”narvalaisuutta”, joka arvosteli ankarasti kirkkoa ja papistoa. Uusheräys ja narvalasiuus kyllä kävivät paikkakunnalla, mutta suurin osa lestadiolaisista jäi vanhoillisuuteen. (Aikaisemmin mainitsin Aatami Pullin, joka piti lestadiolaiset järjestyksessä).