Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280598 kpl


Toinen evakko
reissu.

Välirauhan aikana rakennettiin kovasti kotia. Isä rakensi yläkerran valmiiksi. Veljeni Kalervo rakensi myös talomme lähelle oman kotinsa. Kalervo oli kouluttanut itsensä stuertiksi ja toimi sodassa muonituspäällikkönä. Kalervolla oli jo oma perhe, vihitty 6/4 1941, Oiva-niminen poika, minua kolme vuotta nuorempi, ja varmaan viimeisenä Koivistolla syntynyt tytär Tuula, s. 1944 .

Alpolla oli myös oma perhe, vihitty 9/3 1941, mutta en muista heidän tulleen Koivistolle. Alpon vaimo tuli Längelmäeltä. Alpon vanhimmat lapset olivat kaksoset,Liisa ja Ella, jotka äiti (mummo) piti hengissä kuumien vesipullojen avulla. He olivat samanlaisia 600gr. painavia kuin Sylvi Kekkosen kaksoset.

Vanhimmat veljeni eivät tunnustneet lestadiolaisuutta omakseen. Alpoa varsinkin harmitti kun äiti lauloi surullisella äänellä evakossa ja vielä vanhuuteen asti töitä tehdessään Siionin Lauluja.

Toisella evakkoreissulla meidät muutettiin Perniöön. Siellä ainakin meidän lisäksi oli myös Alpon perhe. Alpohan oli edelleen sodassa. Yksi poika syntyi Alpolle Perniössä. - Äiti ja isä ja me pienemmät asuimme Särkisalon Förbyssä. Asuimme ulkorakennuksen yläkerrassa. Minä olin insinöörin tyttären ja hänen äitinsä Maggien suosiossa, sillä toimin hänen ainoan lapsensa Barbron seuraneitinä. Tyttö oli heiveröinen eikä halunnut syödä. Minut pantiin näyttämään hänelle miten hyvin ruoka maistuu. Maggie vei minut kerran myös elokuviin Barbron seuraksi. Elokuvan nimi oli ”Kipparikalle”. Siinä opetettiin syömään pinaattia, joka oli Kipparikallen voimanlähde. Elokuvissa käymistäni en koskaan uskaltanut kertoa vanhemmilleni, koska lestadiolaiset pitivät syntinä elokuvia, teatteria, tanssia ja monta muutakin tavallisten ihmisten tapaa.

Insinöörin talo oli valkeaksi rapattu kivitalo, minkä kellarissa oli kanoja. Pihalla kasvoi ”Japanin lyhtyjä”, joista oli tehty viivasuora penkki, samalla eräänlainen aita tietä vasten. Barbrolla oli oma lastenhuone, missä oli kaiken maailman leikkikalut ja luvuton määrä nukkeja. Yhden kankaasta tehdyn nuken, missä oli kuttaperkkapää ja käsivarret sain muistoksi.

Isän kanssa kävimme kerran veneellä jossakin saaressa. Siellä oli huutokauppa, mistä isä osti äidille käsin pyöritettävän ompelukoneen. Äiti ompeli meille kaikille vaatteet ja käänsi takkeja, joista saimme koulussa käytettäviä siistejä ja lämpimiä vaatteita.

Varsinainen tontti kuului kartanolle, missä asui hienostoväkeä. Muistan, että ihmetystä herätti sisävessa. Kartanossa oli myös minun ikäiseni tyttö, kovin ilkeä minua kohtaan. - Kartanon laiturilla kävimme uimassa. Minä putosin kerran kuusivuotiaana syvään veteen. En tiedä, mitä tapahtui, huusinko vai mitä, mutta jostain matkan päästä ryntäsi pitkäjalkainen koira, joka raahasi minut rannalle. Siitä tapahtumasta jäi suuri ruskea läiskä vasempaan kylkeeni. Se vaaleni ajan oloon ja poistui vasta lukioaikana. Vuosia myöhemmin kuulin, että pelastajakoira oli ammuttu, kun se oli purrut jotakin ihmistä postissa.

Särkisalossa aloitin varsinaisen koulun käyntini, mutta se jäi lyhyeksi, sillä pian tuli muutto Raumalle. Siitä seuraavassa jaksossa. Förbyssä opin hyvin ruotsin kielen, sillä kartanon väki puhui ruotsia.