Jeesuksen lähettiläät

Luukas 10: 1-12
********************************

”Herra itse käy sinun edelläsi, Hän on sinun kanssasi, Hän ei jätä sinua ekä hylkää sinua, älä pelkää, äläkä arkaile”. (V Moos. 31: 8) =(eväät Joosualle)

Rukous: ´”Miks´ Herran tietä kulkien pelkäisin vaikeroiden. Suojass´ oon Hyvän Paimenen, Hän kaitsee vartioiden. Hän meidät osti verellään, Hän Sanallaan ja Hengellään vie kautta kohtaloiden.”

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, Isältä, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!.

Nykyaikana on tullut tavaksi irroittaa Raamatun lauseita yhteydestään. Joosualle sanottua rohkaisun sanaa, joka on puheeni otsakkeen alla voi käyttää koskemaan ketä tahansa ihmistä. Sanat oikeasti on suunnattu Joosualle, joka jatkoi Mooseksen työtä. Mooses oli pyytänyt miehiä edeltä katsomaan, millainen kansa asutti Aabrahamille osoitettua maata, eli Pyhää Maata, jota silloin kutsuttiin Kaanaan maaksi. ”Vakoilijat” olivat tulleet takaisin epäuskossa. He sanoivat, että kansa , joka siellä asuu on j ä t t i l ä i s t e n (vrt. GOLJAT) maa. He pelottelivat korpivaellusta päättävälle kansalle, ettei sinne uskalla mennä. Epäuskoisten joukossa oli avain kaksi uskovaista, Joosua ja Kaaleb. Joosua sai johtaa kansan yli Jordanin, koska Mooses ei saanut mennä tottelemattomuuden vuoksi perille asti, mutta sai kuitenkin nähdä vuorelta kauniin Kaanaan maan, missä kasvoi viinirypäleitä ja muita hedelmiä. (Tämä on myös todistus siitä, e t t e i M o o s e k s e n l a k i a noudattamalla pääse kuoleman virran yli Jumalan kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin, vaan s i i h e n t a r v i t a a n J e e s u s (Jooshua)).

On myös ennustettu, että ennen Jeesuksen toista tulemista ihmiset ovat röyhkeitä ja katumattomia. Syntejään katumattomat epäuskoiset varastavat uskovaisille tarkoitettuja eväitä Raamatusta ja paatuvat entisestään. He vetävät ”tuomitsemis”-korttia, jos uskovaiset varoittavat synnistä ja kehottavat parannukseen sekä nöyrtymään lapsenkaltaiseksi.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus lähettää oppilaitaan maailmaan niinkuin ”lampaat susien keskelle”. Heidän tulisi mennä rohkeasti ja arkailematta kuten Joosua eteenpäin ilman varusteita. Heidän tulisi luottaa siihen, että Herra sotii itse heidän puolestaan. Heidän tehtävänään olisi viedä rauhan evankeliumia vieraille ihmisille ja kansoille. Heidän pitäisi mennä taloihin ja kyliin ja kertoa, että ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja nyt pitäisi tehdä parannus”. Taloihin mennessään heidän pitäisi tervehtiä r a u h a n (shalom)-tervehdyksellä. Rauha valtaisi talon, jos siellä olisi ”rauhan lapsia”. Muuten rauha palaisi heille takaisin. Jos kylissä ei otettaisi Jeesuksen lähettiläitä vastaan, heidän ei tarvitsisi jäädä riitelemään mielipiteistä eikä uskon asioista, vaan pyyhkiä jalatkin heidän hiekoistaan ja jatkaa matkaa.

Mitähän varten mitään varusteita ei saisi ottaa mukaan? Evankeliumissa on sellainen vastaus, että ”työmies on palkkansa ansainnut”. Luulen kuitenkin, että Jeesuksella on syvempi tarkoitus. Kerron esimerkin. 1960-luvulle asti mentiin konfirmaatioon omilla vaatteilla. Siitä seurasi kilpailu, kenellä oli paremmat ja näyttävämmät vaatteet. Pojilla oli mustat puvut ja valkeat paidat kravatteineen. Tytöillä yleensä valkeat juhlavammat vaatteet. Minullakin oli sisareni hääpuku. Köyhien lapset kärsivät, kun heidän piti tulla vaatimattomissa kuteissa tai lainata niinkuin minä. 1960-luvulla seurakunnat tilasivat kaikille samanlaisen konfirmaatioasun, valkoisen a l b a n. Sellainen oli ollut alkukirkon aikuiskasteen puku. Aluksi pojat vähän ujostelivat, mutta pian tottuivat yhdenvertaisuuteen.

Jeesuksen ja Jumalan Sanan tarkoitus on, että ihmiset ymmärtäisivät tämän, että lähettiläs, lähetystyöntekijä vie evankeliumin ilosanomaa, ei i t s e ä ä n hätään ja armon ikävään. Kaikissa ihmisissä on Jumal´-kaipuu. Jossakin Raamatun kohdassa on lause: ”Kaiken Hän (Jumala) on tehnyt kauniiksi ajallaan, myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämiinsä”. Kaikilla ihmisillä on käsivarsi, jolla voi ottaa vastaan Jumalan armolahjan, anteeksiantamuksen: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut a r m o i s t u i m e k s i uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehnyt synnit jne.”(Room. 3: 23-25).

Kaikkein paras Jumalan lähettiläs on pieni, aito lapsi. Esimerkiksi kerron tämän itselleni merkityksellisen muiston. Äiti oli tehnyt parannuksen (eli tullut uskoon) v. 1928 Koivistolla suurissa seuroissa. Hän piti kotiseuroja uudessa kodissaan. Isä (k. 1976) meni aina kalaan seurojen ajaksi. Kun hän tuli kotiin, 2-vuotias veljeni taapersi rannalle vastaan. Isä otti hänet syliinsä, jolloin veljeni sanoi: ”Isä, myö männää äitin kanssa taivaaseen, mut sie et pääsekkää.” Pojan saarna vaikutti isässä herätyksen ja kääntymisen kohti em. armoistuinta. Isän kohdalla Jumalan armo kantoi hänet ”Kaanaan maalle asti.” Niin kuin äidinkin (k. 1993) ja toivon mukaan minutkin.

Kannatttaa olla Jeesuksen nimen kantaja arkityönkin keskellä. Ja on tosi arvokasta, jos voi vaikka ohimennen todistaa lähimmäisilleen, vaikka tämän, että: ”Joka ei töitä tee, vaan u s k o o H ä n e e n, joka v a n h u r s k a u t t a a jumalattoman, sille luetaan hänen u s k o n s a vanhurskaudeksi.

Tämä on varmasti totta. Aamen.