Apostolien päivä

Matteus 16: 13-19
******************************

”Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat, sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.”(Ef. 2:17)

Rukous: ”Anna, Herra, kansallemme kristillinen hallitus, suojaa rauha kotiemme, kuule köyhäin huokaus. Kiitoksemme päältä maan nouskoon taivaan kunniaan. Isä, Poika, Henki Pyhä, nyt ja aikain loppuun yhä.”(V. 174: 4)

Tämän päivän kristityistä ei käytetä nimeä apostoli. Me olemmeJeesuksen lähettiläitä, lähettejä, lähetyssaarnaajia, lähetystyöntekijöitä, evankelistoja, lähetystyön tukijoita, opettajia, pappeja, uskovia vanhempia ja tavallisia ”taivaan tien tallaajia.” Kristityistä on myös joskus käytetty sanontaa: ”viides evankeliumi”. Sillä tarkoitetaan, että ihmiset lukevat enemmän uskovaisten esimerkkiä ja elämääntapaa, sekä sitä, miten he kohtelevat vielä uskosta osattomia lähimmäisiään ja toisia uskovia, kuin Raamattua.

Päivän Vanhan Testamentin tekstistä saamme lukea, miten Herra lähetti Hesekielin, joka sivumennen sanoen oli , paitsi profeetta, myös pappi. Herra lähetti hänet uppiniskaisen kansan tykö, ja neuvoi, ettei hänen pidä pelätä niitä sanoja, mitä nykyisin kutsutaan ”vihapuheeksi”, vaan rohkeasti julistaa kansalle sitä, mitä Herra hänen suuhunsa sanottavaksi uskoo. Profeetan kirjassa kerrotaan tämän tekstimme jälkeen, että profeetta sai kirjakäärön, joka hänen piti ”syödä”. (Oletan, että vertaus tarkoittaa, että profeetan tuli lukea kirjakäärö ja sisäistää eli ymmärtää sen sanoma)- Samassa luvussa ovat mm. sanat: ”Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana: Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani , on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomille: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.”(Hes. 3: 16-19) Näin vastuullista tehtävä on Jumalan lähettiläillä.

Ennen Herran toista tulemista on myös paljon vääriä ja vastuuttomia ihmisiä, jotka sanovat olevansa Jumalan lähettejä, mutta heistä Jeesus varoittaa ja kehottaa valvomaan. He saattavat olla hyvin ahkeria ”Herran työssä”, mutta heidän suustaan emme koskaan kuule varoituksen sanoja, puhetta parannuksesta emmekä syntien hylkäämisestä, koska he haluavat olla ”suvaitsevaisia” jopa synnille. Jeremia sanoo heistä: ”Näin sanoo Herra Sebaot:´Älkää kuulko noiden profeettojen sanoja, noiden, jotka ennustavat teille täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta… Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään. Minä en ole heitä lähettänyt, noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.´´ ”(Jer. 23:16,21) ja ”He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: ´Rauha, rauha´vaikka ei rauhaa ole.”(Jer. 8:11) ja ”Mutta Herra sanoi minulle: ´Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni, minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille.”(Jer. 14:14)

Sitten on suuri määrä ihmislapsia, jotka menevät opiskelemaan teologiaa ja ajattelevat, että tutkinnon kautta pääsee Herran palvelijaksi. Ei pääse. Suomen sodan jälkeen meillä opiskelijoilla oli palava halu auttaa ihmisiä ”uskon tielle”, me halusimme ”pelastaa sieluja”. Me olimme uskossa ennen lähtemistä opiskelemaan jumaluusoppia. Minua peloteltiin: ”Älä mene sinne ´leijonien luolaan, siellä menee usko!” Aika monelta menikin. He tosin vaihtoivat alaa opiskelun aikana. Mutta jos valmistuu papiksi ja opiskellessaan on menettänyt uskonsa, sellaisesta työstä ei tule Herran palvleijan työtä.

Apostoleista huomaamme, että he olivat nöyriä, pysyivät totuudessa ja opettivat Herran tietä ”pelossa”. Jos luemme pietismin, herrnhutilaisuuden ja Suomen herätysliikkeitten perustajien elämäkertoja ja heidän uskoon tuloaan, huomaamme, miten syvien vesien kautta heille on kirkastunut Jumalan armo ja evankeliumin kirkkaus. Olemme kuulleet ”löyhkä-Paavosta”, ”Kulkija-Lassesta”, Renqvistin synkistä ajatuksista, Achreniuksen epätoivon hetkistä. Ja mitä kaikkea Lutherinkaan piti kokea ennen kuin hän löysi ”armollisen Isän”.

Eikä meille tämän päivän epistolassakaan luvata suuria tehtäviä. Saamme kuitenkin olla rakentamassa pieninä kiven sirpaleina Herran hengellistä temppeliä, jossa ei huudella minäminää, vaan kuunnellaan Herran Hengen hiljaista puhetta Hyvän Paimenen sydämeltä: ”Rauhan minä annan teille, minun rauhani, sen minä anna teille, en sellaista rauhaa kuin maailma antaa.Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö”(Joh. 14: 27)

Yksi kautta aikojen ollut vika Herran palvelijoissa on ollut ja on: he eivät kykene yhteistyöhön. Siksi Herran temppelin rakennustyö viivästyy. Sielujen vihollinen on paitsi valehtelija myös riidan kylväjä ja hajottaja. Sellainen sanonta on olemassa: ”Siihen, mihin Jumala rakentaa kirkon, siihen viereen piru rakentaa kappelin.” Myös toisten vikoilu on huono Herrran silmissä – ja itsensä kehuminen. (Muistan aloittelijana Herran työssä, kun esimieheni sanoi minulle. Minä olen voittanut Herralle 500 sielua, sinä et yhtään. Sellainen masentaa. Sitä eivät kaikki ymmärrä, että olemme täällä tukemassa toistemme rakennustyötä, vaikka pikku-piikoina).

Yhdymme virteen 164: ”Kansoista kooten yhteen Hän uhriverellään sen yhteen uskoon liittää ja yhteen elämään. Hän, Kristus, yksi Herra, kaikilla lahjoillaan yhdessä pöydässänsä rakentaa kirkkoaan.” Kiitos Jeesukselle, että Hän, kulmakivi, pysyy paikoillaan eikä murru.

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” Aamen.