”Tehkää tie Kuninkaalle”

Matteus 11: 11-19
********************************

”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.”(Mal. 4: 5)

Rukous: ””Lähetä Sanas saarnaajat, suo opettajat oikeat Sun luokses kansat saattamaan ja seurakuntaas hoitamaan”(V.v. 99:7)

Kolmas adventtisunnuntai on otsikoitu: ”Tehkää tie Kuninkaaalle”- Mielenkiintoista! Jumala antaa tälläisen tehtävän meille ihmisille. Voisihan ”Ho Logos” eli ”maailman järki” taikka Luojamme, antaa vaikkapa enkeleilleen tehtävksi tehdä tietä tulevalle Messiaalle tai luoda teitä sanallaan. Mutta ei. Hän pyytää meitä syntisiä hoitamaan tämän tärkeän työn.

Luonnollisesti Taivaan ja maan Luoja, Kaikkivaltias Isämme, etsii ja valitsee joukostamme ne, jotka tahtovat toteuttaa Herramme toivomuksen ja lähtevät työhön itsensä unohtamalla. Tottahan toki Jumala valmistaa ihmiset työhönsä. Ajatelkaa esimerkiksi Johannes Kastajaa. Hänen syntymänsä oli jo ihme. Äiti oli vanha ja isä epäuskoinen. Kasvettuaan aikuiseksi, poika lähti erämaahan. Hän eli hyvin vegaanisesti, söi kuivatuista heinäsirkoista tehtyä puuroa ja pukeutui kamelinkarvoista tehtyyn viittaan. Hänen päässään pyöri unelma ”Valkeuden profeetasta”, jolla olisi valkeat vaatteet yllänsä. Hänelle oli annettu myös profeetan kykyjä, sillä hän osasi sanoa jo kaukaa nähdessään Jeesuksen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Se, että Jeesuksesta tulisi Jumalan uhrilammas, oli todella ennustus, joka sittemmin kirjaimellisesti toteutui.

Muistamme profeetta Elian, joka eli suuressa epäjumalain palvelijoitten joukossa, aikana, jolloin Jumalan Sana oli harvinainen ja vanhuksia kohdeltiin julmasti. Eliakin masentui ja lähti erämaahan, missä enkelit kävivät tuomassa hänelle leipää. Siellä Jumala puhui Elialle hiljaisessa tuulen huminassa ja kehotti häntä menemään Karmelin vuorelle. Siellä hänen piti rakentaa uhrialttari ja kaivaa sen ympärille suuri oja. Herra täytti sen vedellä. Sitten seurasi suuri näytelmä. Baalin tuhatpäinen uskovien joukko huusi jumalaansa sytyttämään tulen uhrialttariinsa, mutta rukoukset kaikuivat tyhjää. Elia oli yksin, mutta nostettuaan kädet kohti elävää Jumalaamme, syttyi tuli taivaasta ja poltti sekä kuivasi vedenkin ojasta.

Johannes Kastajasta tuli Messiaan tien valmistaja. Nyt kysymme itseltämme: Voisinko minäkin olla tien rakentaja? Voisinko esimerkiksi opettajana raivata tietä Jeesuksen luo? Voisinko pappina rakentaa yhteyttä seurakunnassani niin, että yhä useampi seurakuntalainen löytäisi avun ja turvan Jeesuksessa? Entä, voisinko vanhempana auttaa lapsiani ja lastenlapsiani pois itsekkyyden tieltä rakkauden ja toisten ihmisten huomioonottamisen tielle; ja siten seuraamaan Herran esimerkkiä. Luetteloa voisi jatkaa, mutta tärkeintä on huomata, että tänäkin aikana tarvitaan luvuton määrä tienraivaajia, joille on luvassa palkka, jota ei voi euroissa laskea.

Kyllä meillä Suomessakin on ollut useampia herätyksen aikoja. Suurimpia niistä kutsutaan varhais- ja myöhäisherännäisyyden ajoiksi. Niiden perustajiakin kutsutaan ”erämaan profeetoiksi” tai ”huutavan ääniksi erämaassa”. On heillä ollut myös monia pilkkanimityksiä, mutta historian kirjoissa mainitaan oikeat nimitykset. Minun elinaikanani suuria, varsinkin nuorten herätyksen aikoja oli esimerkiksi 1960-luku. Myös toinen maailmansota sai paljon aikaan herätystä, varsinkin karjalaisten keskuudessa ja myös perheissä, mistä lähti nuoria sotatantereille. Silloin koko kansamme presidentin johdolla rukoili apua Ylhäältä. Joku sanoikin, että pahakin palveli silloin Jumalaa.

Saamme uskoa, ja toivoa, että Jumalalla on joku tarkoitus myös tämän ajan pahuuden hyväksi käyttämistä ihmisten parhaaksi, vaikkemme sitä nyt ymmärräkään.

Alkuvirren sanoin rukoilemme: ”Suo Henkes , Herra laupias, myös meille anna armostas. Sen anna meitä johdattaa, Sun kaitaa tietäs taluttaa.”

Tässä toivossa : Aamen.