KIRKASTUSSUNNUNTAI

Markus 9;2-8
*****************************

”Minä elän, ja minä olin kuollut; ja katso: minä elän aina ja iankaikkisesti , ja minulla on kuoleman ja elämän avaimet.”(Ilm.: 1: 18)

Rukous: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristin uhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan! Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. / Sun on, Jeesus alkamasi, uskoni ja kilvoitus. Sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut, uupuneen,noudat kotiin taivaaseen.”(301:1,6)

Samoihin aikoihin, kun Skinnari kirjoitti virren 301 (Kirkastukoon aamunkoitto), ”kansakoulun isä”, Uno Cygnaeus matkusti senaatin tuella eri Pohjoismaissa tutustumassa erilaisiin opetusmetodeihin, koska hän huomasi, että suomalaiset lapset opiskelivat lähinnä ulkolukua ymmärtämättä opittua sisältöä. LUETUN YMMÄRTÄMINEN auttoi myös paremmin sen muistamista, mitä oli lukenut. Cygnaeus oli jo aikaisemmin sovitellut Pestalozzin menetelmää suomalaiseen kouluun.

Sisällön ymmärtäminen on lähes sama asia kuin ASIAN KIRKASTUMINEN itselle ja oppilaille. Matematiikassa käytämme myös ilmaisua OIVALTAMINEN tai ÄLYÄMINEN. Muistan lukioajoilta, miten iloiseksi mieli tuli kun äkkiä oivalsi, miten jokin esilläoleva ongelma ratkeaisi.

Uskon asioitten sisäistäminen eli ymmärtäminen on pääasiassa Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Raamatussa on muistaakseni lause, jossa sanotaan tämä totuus: ”Hän, joka on alkanut meissä hyvän työn, on myös sen saattava päätökseen Herran päivään mennessä”. Tämä on oikeastaan uskovaisen ”turvalauseke”. Vaikka yrityksissämme usein epäonnistuisimme, Herra itse turvaa perille pääsemisen.

Juhlapäivän teksti käsittelee Jeesuksen ja opetuslasten retkeä ”kirkastusvuorelle”. Oikeasti vuoren nimi on joko Taaborin vuori tai Hermonin vuori. Jeesus tahtoi olla erllään kansanjoukoista voidakseen rukoilla eli viettää hetken aikaa Isänsä kanssa. Tuolloin vuorelle ilmestyivät Vanhan Testamentin tärkeät henkilöt: Mooses ja Elia. Päivän Vanhan Testamentin teksti käsittelee sitä, miten Jumala lähetti Mooseksen viemään kansansa Egyptin orjuudesta siihen maahan, missä patriarkat Aabraham, Iisak ja Jakob olivat asuneet. Maa oli ”lupausten maa” uskon-isä Aabrahamille. Elian muistamme parhaiten Karmelin vuoren ihmeestä sekä tulisista vaunuista, jotka veivät Elian taivaan kultakaupunkiin. Mooses ja Elia olivat siinäkin asiassa ”veljeksiä”, että he eivät nähneet tavallista kuolemaa.

Mooseksen ja Elian keskustelu Jeesuksen kanssa todistaa myös sen, että ”Jumala ei ole kuolleitten vaan elävien Jumala”. Eli iankaikkinen elämä on todellisuutta.

KIRKASTUMINEN tuossa evankelistojen kuvaamassa tapahtumassa tapahtuu KAHDESSA TASOSSA. Ensiksi siinä, että Kristuksen vaatteet tulivat valkoisiksi kuin kirkas lumi. Toiseksi siinä, että taivaasta kuului ääni: ´Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä!” Opetuslapsille KIRKASTUI silmänräpäyksessä, että Jeesus on Jumalan Poika, Krsitus, se odotettu Messias. Vähän tapahtuman jälkeen, vuorelta laskeuduttaessa ristin tielle, Pietari tunnusti: ”Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.” Jeesus vastasi hänelle: ”Tätä eivät liha ja veri ole sinulle ilmoittaneet, vaan minun Isäni Henki, joka on taivaassa.”

Kyllä Pietari, Jaakob ja Johannes olisivat mielellään jääneet kirkastusvuorelle. Pietari, jolla oli ehkä hyvin spontaani luonne, olisi heti käynyt rakentamaan majoja paikkaan, jossa hänellä oli ”hyvä olla”. Jeesus kuitenkin vei omat ystävänsä ”RISTIN TIELLE”.

Mieleen tulee Bunyanin kirja: ”Kristityn vaellus”. Kirjan nimeä hyäksikäyttäen olen kuvitellut, että kirkastusvuoren tapahtuma kertoo meille tästä vertauskuvana, että jokaisella uskon tielle lähteneellä on matkan alussa kirkastusvuori, jonka sanoman voimasta ristin tien kulkeminen on helpompaa. Loppumatkasta tulee helpompaa kun muistaa, että päämääränä on kirkkauden maa, iankaikkisen elämän toivo, toivo paremmasta elämästä, jossa ”risti on riisuttu ja valkea puku on puettu päälle.” Kristuksen voiton ansiosta.

Siionin laulun kirjoitttaja toteaa: ”Täällä täytyy ristiä kantaa, vaan se virvoituksen antaa, että Jeesus kantoi kanss´. Jos risti raskaalta maistaa, niin kruunu kirkkaana paistaa, taivaan ilossa ihanass´.”

Tässä toivossa: Aamen.