Helluntaipäivä

Johannes 14: 15-21
*****************************

”Kun sinä lähetät Henkesi, se luo uutta elämää”(Ps.104: 30)

Rukous:”Mua, Pyhä Henki, pyhitä; luo minuun uusi elämä. Sä päästä synnin vallasta, se sydämestä kuoleta. Sä tuet väärät kukista, Kristuksen kuoloon istuta. / Minulle, Jeesus, kirkasta; minua siitä vakuuta, Hän että kärsi tähteni ja kantoi kaikki syntini. Hän verellään mun lunasti, niin minua Hän rakasti.”(V.v. 105: 1,3)

Helluntai on sekä Vanhan Liiton että Uuden Liiton luomistapahtuman juhla ja sinetti. Vanha Israel muisti Jumalan luomistekoa ja sen jälkeistä lepopäivää. Siitä syntyi suuri juhlariemu, että Jumala sääti yhden lepopäivän, sapatin, jolloin sekä ihmiset että eläimet saivat levätä.

Uusi Liitto Jumalan ja ihmiskunnan välille tehtiin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus käski opetuslasten odottaa Jerusalemissa niin kauan, kunnes Jumala lähettää maan päälle (jatkamaan Jeesuksen työtä) Pyhän Henkensä. Se ihme tapahtui kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, helluntaina. Uuden Liiton kansa tulisi olemaan ”Uusi Israel”, joka levittäisi maailmaan kaikille kansoille ilosanomaa Jeesuksen sovitustyöstä Golgatan ristillä. Jeesuksen ilmoitus työn alussa kuului: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!”

Profeetta Jeremia oli sanatarkasti ennustanut, mitä ”Uuden Liiton” solmiminen tarkoittaisi. Hän sanoo tämän helluntaipäivän Vanhan Testamentin tekstissä:”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa UUDEN LIITON, en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liiton he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra. MINÄ PANEN LAKINI HEIDÄN SISIMPÄÄNSÄ; ja niin minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ”Tuntekaa Herra!” Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Mielenkiintoista on, miten konkreettisesti evankelista kuvaa Pyhän Hengen saamista. Pienissä uskovaisten seuroissa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jeesus sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki! Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Avainten valta kuuluu siis heille, joille on annettu Pyhä Henki.” Helluntain evankeliumissa Jeesus sitoo oikeudet niille, jotka rakastavat Häntä ja pitävät Hänen käskynsä.

Juutalaisille, varsinkin fariseusten lahkolle, oli vaikeaa käsittää jo silloin, kun Jeesus sanoi halvatulle: ”Sinun syntisi ovat anteeksiannetut!”. Heitä oli opetettu ajattelemaan, että vain Jumala voi antaa (julistaa) syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Heidän mielestään Jeesus otti vallan Jumalalta. Niin ajattelevat varmaan nykyajankin ”fariseukset”, lain noudattajat, kun he kuulevat, että uskovaiset siunaavat ja lohduttavat toisiaan sanomalla: ”Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä” tai jotain vastaavaa. Onhan Pyhä Henki nimenomaan Lohduttaja ja heikon uskovaisen Puolustaja Isämme edessä.

Esimerkiksi lestadiolaisuuden alkuaikoina Juhana Raattama otti käyttöön sanonnan: ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Se vapautuksen evankeliumi sai Lapissa ja muuallakin aikaan ”liikutuksia”, joiden vuoksi herätysliike kantoi kauan pilkkanimeä ”hihhulilaisuus”. 1960-luvun jälkeen liikutuksia ei varsinaisesti ole enää ollut, koska kristillisyys on ajautunut pois ”avaran armon” tilasta. Vielä minun lapsuudessani oli seuroissa paljon liikutuksia, varsinkin suviseuroissa. Monet kaukaakin seuroihin päässeet yksinäiset taivaan tien tallaajat joutuivat hurmoksiin varsinkin kuullessaan puhetta ”taivaan ilosta”, minne olimme/olemme matkalla.

Kristinuskon sanoma levisi helluntain ja Apostolien kokouksen jälkeen laajalti Rooman valtakuntaan lähetystyön ja kreikan kielen ansiosta, mutta varsinkin siitä innosta ja voimasta, minkä Pyhä Henki on saanut/saa aikaan uskoontulleissa.

Runebergin kanssa rukoilemme: ”Rukoilen, Herra yhä: käy sydämeheni. Sytytä valo pyhä, mun synkkään mieleeni. Yön usvat aamu voittaa, uus armon päivä koittaa, niin kirkkain sätehin.”(V.v. 106:4)

”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” Aamen.