Jeesus, kiusausten voittaja (Invocavit)

Mattteus 16:21-23
*******************************

”Autuas se ihminen, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat”(Jaakob 1:12)

Rukous: ”Jeesus, kruunun kirkkaan kannat, Jeesus, ilo, elämä, Armon Herra, Ystävä. Jeesus, mulle rauhan annat, Jeesus, olet riemuni, aarre kallein sieluni./ Armoos siis mä aina luottaa tahdon Jeesus, Herrani, joka maksoit velkani. Armos yksin avun tuottaa, elämään ja kuolemaan, aarteeni oot, Jeesus, vaan./ Omas suo mun armos tähden, olla, Jeesus, rakkahin. Johda tietäs kotihin. Ja kun kerran täältä lähden, Sinuun turvaan ainoaan. Aarteeni oot, Jeesus, vaan.” (V.v. 295:1,4,6)

Meillä on sananlasku: ”Jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden.” Siinä näyttäis olevan viisaus ja selitys sille, miksi ihminen, joka lankeaa kiusaukseen, lopulta menettää itseytensä sekä kaiken ympärillään. Nykyisin puhutaan paljon erilaisista riippuvuuksista, joilla kaikilla lienee se pieneltä ja viattomalta näyttävä ALKU. Kiusauksiin lankeaminen ei olekaan pikku-juttu, vaan siitä alkaa usein pitkä ja paha taistelu, joka harvemmin päättyy voittoon, ainakaan omin voimin. Apu tulee onnellisissa tapauksissa ulkopuolelta.

Ensimmäisen vuosikerran tekstissä Jeesus taistelee erämaassa 40 päivää ja 40 yötä SIELUNVIHOLLISEN kanssa. Jeesus voittaa kiusauksen Jumalan sanan voimalla. Hänestä heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Hän oli kaikessa kiusattu, niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”

Vanhan Testamentin tekstissä kerrotaan ensimmäisestä veljesmurhasta. Kyse oli kateudesta, jota väkivallan tehnyt veli koki alttarin edessä. Hänestä näytti, että Jumala oli puolueellinen, koska hänen uhrilleen ei osoitettu samanlaista kiitosta kuin veljen uhrille. Hän sanoi Kaikkitietävälle ja -näkevälle Isällemme, ettei hän tiedä, missä hänen veljensä on, ja ettei hän ole veljensä VARTIJA. Jumala sanoi hänelle: ”Veljesi veri huutaa minulle maasta.” Jumalalta ei voi salata toisen ihmisen surmaamista sanoin tai teoin, ei aborttia eikä eutanasiaa.

Minä pidin Lapinjärven pikkukirkossa viimeisen saarnani ensimmäisen vuosikerran tekstistä v. 1992. Minua oli jo viisi vuotta määrätietoisesti kiusattu työpaikallani. Kirkossa oli silloin myös valtakunnallinen lehti, Ilta-Sanomat. Artikkeli oli hyvin kirjoitettu. Se tavallaan puolusti ja ymmärsi minua. Tämän jälkeen ilmestyi Porvoossa lehti, jossa pilkattiin koko sivun pituudelta saarnaani ja minun persoonaani. Minulla ei näyttänyt olevan ihmissuojaa, saati ihmisarvoa.. Työpaikallani työtoveri irvaili minulle mm., että minulla ei ole todisteita heitä vastaan. Siihen minä rauhallisesti vastasin: ”Onhan minulla aina parvi enkeleitä suojanani.” Sillä erää sain olla pitkään rauhassa.

Kiusaukset ovat todellisia. NIISSÄ TAUSTATEKIJÄNÄ ON AINA PAHA (alkutekstissä Perkele. Suomeksi ”Kiusaaja”). Siksi olisi tänäkin aikana hyvä opettaa lapsille, että heidän suojelusenkelinsä ovat aina valveilla ja vievät lapsen hätähuudot suoraan Taivaalliselle Isällemme, joka voi ja tahtoo auttaa. Siksi meitä vanhempia uskovia säälittää nykyajan kasvatus, jossa Jeesus enkeleineen on siirretty syrjään. Siksi väkviallan teot lisääntyvät kaikkialla maailmassa, jopa Suomenkin kodeisssa ja kaduilla.

Matteus kertoo evankeliumitekstissä, että ”kirkastusvuorelta” alas laskeuduttaessa Jeesus kertoo oppilailleen, että matka päättyy Jerusalemiin, missä Hänet ristiinnaulitaan. Tämä ilmoitus oli Pietarille liikaa. Hän sanoi: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko!” Jeesus nuhteli Pietaria siitä, että hän yritti inhimillisyyden nimissä estää Jumalan suunnitelman meidän, syntisten, Vapahtajana. Toinen evankelista kertoo, että Pietari sitten tunnusti, että Jeesus on Jumalan Poika, mihin Jeesus vastasi: ”Tätä eivät liha ja veri sinulle ilmoittaneet, vaan minun Isäni Henki. Ja tälle kalliolle (Pietarin uskontunnustukselle) minä rakennan seurakuntani, jota eivät tuonelan portitkaan voita.”

Mekin voimme voittaa kiusaukset Jeesuksen veren voimalla. Apostoli neuvoo pukeutumaan ”uskon sota-asuun”, sillä ei meillä ole sota ihmsiiä vastaan, vaan henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.”(Ef.6)

Lopuksi virren sanoi: ”Taistelussa silmäs nosta Herraan, uskon alkajaan. Jeesus, aikain ahdingosta vie sun viimein kunniaan.” Siinä toivossa: Aamen.