Elämän leipä. (Laetare=iloitkaa)

Johannes 6: 24-35

”Tulkaa Hänen tykönsä, elävän kiven tykö. Jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis”(I Piet.2:4)

Rukous: ”Anna meille sitä leipää.” Jeesus vastaa: ”Minä olen ELÄMÄN LEIPÄ. Joka tulee minun tyköni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”(Joh. 6: 35)

Lapsena ollessani sodan jälkeen saimme leipäkortit. Kortissa oli pieniä ruutuja, jotka kauppias leikkasi itselleen, kun kävimme jonottamassa leipää. Joskus se oli loppunut kauppiaaltakin. Muistan kerrankin kun olin juuri oppinut pyöräilemään, kiirehdin jonoon ja kaaduin pyörällä niin, että polvi oli kauan ruvella. Myöhemmin, kun olimme Raumalla toin usein koulusta kotiin tullessa kaupungista ostettua reikäleipää.

Äiti osasi kyllä leipoa hyvää leipää ja lanttukukkoa. Hänellä oli leipätiinu ja juuri leipää varten, mutta enimmäkseen puuttui jauhoja. Ei myöskään, varsinkaan kaupunkiasunnoissa, ollut leipäuunia. Opimme KUNNIOITTAMAAN LEIPÄÄ. Joskus 1980-luvulla kauhistuin koulussa, kun oppilaat heittelivät leipää ruokasalissa. Meillä äiti siunasi leipätaikinan aina ristin merkillä. Siunasimme ja vieläkin siunaamme ruuan ennen syömistä. Meillä on myös tapana kiittää ruuasta syömisen jälkeen.

Jeesus käyttää sanoessaan ”Minä olen elämän leipä” Jumalan nimeä (Jahve=Jumala). Varsinkin Johanneksen evankeliumissa on monta kertaa Jeesuksen puheessa ilmaisu: ”Minä olen”. Tämä tekee tyhjäksi väitteen, ettei Jeesus olisi Jumala, Jumalan Poika. Jeesuksen jumaluudesta väittelevät monet ”uskonnon korvikkeet”.

Näitä Jeesuksen ilmaisuja ”Minä olen” ymmärtävät Pyhän Hengen saaneet Jumalan lapset. Se ymmärrys tulee kokemuksen kautta. Me olemme uskon kautta saaneet armon tarttua siihen ELÄMÄN LEIPÄÄN, joka on taivaasta tullut meidän pelastukseksemme. Konkreettisessa muodossa saamme uskomme vahvistukseksi käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella, mistä virren kirjoittaja sanoo: ”Oi, Jeesus, leipä elämän, Sä tässä läsnä olet. Ja luokse köyhän, nääntyvän, Sä armoinesi tulet. Rukoilen hartain kyynelin, mä että pöytääs astuisin, vieraana mahdollisna.”

Jokainen ymmärtää leivän merkityksen arjen keskellä. Leipä tyydyttää nälän. Se on ollut mukana koulurepussa, metsätyömailla, rakennustyömailla ja kaikkialla, missä ihminen kulkee ja asuu. Me rukoilemme Jeesuksen sanoin: ”Isä, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Oppi-isä selittää katekismuksessa, mitä kaikkea kuuluu jokapäiväIseen leipäämme.

Hengellinen leipä tarvitaan , jos tahtoo taivaaseen. Se liittyy tähän Jeesuksen sanaan vuorisaarnan lopussa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin kaikki tämä (ajalliset tarpeet) teille annetaan.” Elämän leipää pitää siis aktiivisesti etsiä. Kun sen jakopaikan löytää, saa sisimpäänsä rauhan. Augustinus sanoi: ”Ihminen on levoton, kunnes löytää levon Jumalassa.”

Kolmen maanosan keskipisteessä on pieni Beetlehemin kaupunki. Sen Jumala valitsi ELÄMÄN LEIVÄN jakopaikaksi. Beetlehem tarkoittaa suomeksi ”Leipähuone”. Siellä syntyi ELÄMÄN LEIPÄ. Me olemme tottuneet ainakin protestanttisissa kirkoissa etsimään hengellistä leipää jumalanpalveluksissa, seuroissa ja Jumalan ystävien kokouksissa. Elämän leipää löytyy Raamatussa, sen monissa kirjoissa. Psalmit ja virret tuovat lohdutuksen sanan lähelle sydäntä. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi tuo ilon (Leatare) sydämeen jopa kärsimysten keskelle.

Päivän teksteissä kerrotaan israelilaisten saaneen korpivaelluksella ”mannaa taivaasta”. Jumalan huolenpito ulottuu sekä ajalliseen että iankaikkiseen elämään. Jo lapsena saimme ymmärtää, että Taivaan Isä on HYVÄ. Hän pitää huolen ja varjelee koko elämän ajan. Kasteessa saatu armo seuraa meitä. Jumala on uskollinen ja auttaa etsimisessä, jos eksymme ja huudamme apua ylhäältä. ”Hädässä huuda minua. Minä tahdon auttaa sinua ja sinä olet kunnioittava minua” (Jumalan puhelinnumero on 5015)

Profeetta Aamos (vanhurskauden profeetta) varoittaa tulevista ajoista, jolloin Jumala ottaa pois ELÄMÄN LEIVÄN maan päältä. Silloin ihmiset alkavat etsiä sitä, mutta eivät löydä. Hän varmaankin tarkoittaa etsikon aikoja, jolloin kuulemme Jumalan kutsun. Sellaista aikaa kutsutaan armon ajaksi. Siksi vanhat heränneet varoittivat ihmisiä: ”Helvetti on täynnä heränneitä”, mutta liian myöhään. Jumalan palvelijat kehottavat monissa Suomeenkin rantautuneissa lauluissa etsimään Herraa jo nuoruudessa.

”Jo nuorena on hyvä, kaunihisti Jeesuksen rintaan saada painaa pää; kuunnella Hänen paimenääniään. Sen kelpaa, jolla turvana on risti, ja lepopaikka ristin juuri on kuin kukkasella: lehdet nurmikon.”

Tässä uskossa Aamen.