RUKOUS ja USKO
Markus 9:17-29
**************************
”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo” (Mark. 9: 23b)
Rukous: ”Suo mulle USKO armostas, se kallis lahja taivaan, niin että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa, ja veljeäni armahtaa; Näin eläissä kuin kuollessa, mua armahda – ja karkota pois kiusaaja.”(V. 296:3)
Vuosia sitten, kun olin vielä työelämässä, kiinnitin huomiota siihen, että kirkoissa istui enimmäkseen naisia. Jos siellä oli pariskuntia, usein miehet sanoivat, että he toimivat kuljettajina, että naiset pääsivät kirkkoon. Harvoin täällä etelän yksi-pappisissa seurakunnissa osallistuivat yksinäiset miehet. Jotkut erityispyhät, kuten veteraanien kirkkopyhä tai jonkin herätysliikkeen kirkkopyhä saivat miehetkin tulemaan kirkkoon. Syy voi olla sama kuin se, että kouluissa pojat pärjäsivät huonommin kuin tytöt. Eli se syy, että opetus ja saarna eivät antaneet tarpeeksi älyllistä haastetta, mitä miehet kaipaavat. Omissa saarnoisssani pidin huolta siitä, etten antanut itse vastausta kaikkiin esillä oleviin kysymyksiin, vaan jätin tilaa itseharkinnalle.
Päivän evankeliumissa yksi päähenkilöistä on huolestunut ISÄ. Jeesuksen aikana isät olivat perheen ”pappeja”. He olivat vastuussa omasta pienoisseurakunnastaan, perheestä. Silloin ei myöskään ollut avioeroja, kuten nykyisin aivan järkyttävässä määrin. Lapset jäävät usein ilman ISÄN huolenpitoa. Monet lapset eivät myöskään ole kuulleet Taivaallisesta ISÄSTÄ, joka on ”isättömien isä ja leskien holhooja.”. Turvattomuus on lisääntynyt, eikä siis suotta.
Evankeliumisssa ei kerrota, oliko ISÄ uskova juutalainen vai pakana. Kertomuksessa on kuitenkin viittaus siihen, että Jumala kuulee jokaisen hätärukouksen kysymättä taustatekijöitä. Samaan sarjaan kuuluu Apostolien Tekojen kertomus Korneliuksesta, joka oli pakana. Jumala ilmoitti hänelle: ”Sinun rukouksesi on kuultu ja almusi on pantu muistoon Herran edessä. Lähetä miehet Joppeen hakemaan Pietari taloosi. Kertomuksessa osoitetaan myös, että Pietari sai Herralta tämän opetuksen, että: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi”.(Apt. 10: 15) – Siinä on opetus meillekin, että emme saisi olla kärkkäitä lausumaan mielipiteitä siitä, mikä kelpaa Jumalalle.
ISÄn huolena oli poika, jossa oli ”mykkä henki”. Toisissa kertomuksissa puhutaasn myös riivajan hengestä. Se muistuttaa meidän ajan riippuvuuksia esim. huumeista ja alkoholista. Tuolloin ei sairauksilla ollut samoja nimiä kuin nykyisin, mutta oireet viittaisivat pahanlaatuiseen epilepsiaan , joka vieläkin saattaa viedä jopa hengen. Riivaaja tunsi Jeesuksen äänen ja alkoi huutaa. Se tiesi loppunsa lähenevän. Poika parani Jeesuksen käskystä. Myös ISÄ parani hädästä ja ahdistuksesta. Hänen kohdallaan, niinkuin muissakin parannusihmeissä Jeesus kysyi USKOA. Mies lupasi uskoa, mutta ilmoitti Jeesukselle saman, minkä minäkin voisin sanoa:: ”Herra, minä uskon; auta minua epäuskossani.” – Erityisesti tänä aikana epäuskon aallot tahtovat upottaa kaikkikin uskovaiset, sillä riivaajien henget näyttäytyvät yhä moninaisimmissa muodoissa. Silti: ”KAIKKI ON MAHDOLLISTA SILLE, JOKA USKOO!”
Epäuskon voimaan viittaa myös päivän epistola. Siinä apostoli sanoo: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.” Hän jatkaa kuitenkin vahvistaakseen uskoamme: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, Hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen Hän valmistaa myös pääsyn siitä, että voitte sen kestää.”(I Kor. 10: 12-13)
Päivän Vanhan Testamentin teksti kertoo myös RUKOUKSEN VOIMASTA. Kuningas Hiskia sairasti kuoleman tautia. Hänestä kertoo myös Jesajan 38. luku. Hiskia sanoi: ”Kesken rauhallisten päivieni minun on mentävä tuonelan porteista; jäljellä olevat vuoteni on minulta riistetty pois. En saa minä enää nähdä Herraa, Herraa elävien maassa, en enää ihmisiä katsella manalan asukasten joukosssa. Minun majani puretaan ja viedään minulta pois, niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista. Ennenkuin päivä yöksi muttuu, sinä teet minusta lopun.”(Jes. 38: 10-12). Hiskiaan laulu, missä hän kertoo toipumisensa aikana tapahtumista, jatkuu luvun loppuun. Hiskia ylistää Herraa, joka kuuli hänen rukouksensa ja näki ahdistuksen, mikä pakotti huutamaan apua. Herra antoi Hiskiaalle vielä 15 vuotta lisäaikaa olla Juudan kuninkaana.
Minullakin olisi monen monta kertomusta siitä, miten Jumala on kuullut rukoukseni elämäni aikana ja auttanut ulos ahdingoista ja umpikujista. Hän on myös lähettänyt vaikutusvaltaisia ihmisiä nostamaan ja kannustamaan matkaa kohti valoa – ja taivasta.
”Valkeus kirkas päällä synkän maan; mua johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan, nyt johdata! Matkaani ohjaa! Kauas näe en, vain askeleen, vaan ottaa tahdon sen./ Herra, et kesken heitä, tiedän sen, viet taivaaseen. Yön yli, vuorten, soiden, virtojen, viet taivaaseen. Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja valkeus ei sammu milloinkaan.”
Tässä uskossa: Aamen. |
