USKON PERUSTUS
(Uskonpuhdistuksen muistopäivä)

Matteus 16:1-4
******************************

”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin m e i l l ä o n r a u h a J u m a l a n k a n s s a meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”(Room. 5:1)

Rukous: ”Uskossa heikkoja auta Sä, Jeesus. Turvassa turvaton luonasi on. Taas olet antanut autuuden päivän, Sun sanas vielä on muuttumaton. Hengelläs virvoita, Jeesus, Sä meitä. Ansios vaattella riisutut peitä.” (V.v. 173: 3)

Ihmisen yksi tärkeimmistä tehtävistä olemassa-olonsa aikana on rakentaminen. Itse satun olemaan rakentajasuvun jäsen. Isä ja veljeni kaikki neljä ovat olleet rakentajia, kirvesmiehiä, ”timpureita” ja maalareita. Sodan jälkeen Suomessa tarvittiin paljon rakentajia. Joka kolkkaan Suomenmaalla nousi ns. rintamamiestaloja. Muistan kun 1950-luvun alkupuolella koko perheemme isän johdolla rakensimme taloa ja ulkorakennuksia Askolan Huhtaniittyyn. Silloin tehtiin perustus betonimassasta. Sitä varten tehtiin talon muodon mukainen syvä oja lapioilla. Sitten laudoitus ojan molemmille reunoille ja valu niiden väliin. Perustuksen sisäpuolelle tuli lämmityskattiloille, autoille (jota meillä ei ollut), saunalle, pesuhuoneelle ja äidin säilykkeille kellaritilat. Vahvan perustuksen päälle rakennettiin talo. Isä teki äidille keittiöön ja yläkertaan kaappeja ja säilytystiloja sekä muurasi uunit ja savupiiput. Myös eläinten asumiseen tehtiin betonista pesutiloja .

Kun isä laudoitti taloa, kuljin hänen perässään telineillä ja maalasin laudat. Isä teki vernissasta maalit ja uskorakennukseen punamullasta.

Ennen Askolaan tuloa isä ja pari veljeäni olivat rakentamassa sotakorvaus-aluksia n. seitsemän vuotta. Isä oli työnjohtajana ja yksi veljistäni eläkkeelle asti levyseppänä Raumalla.

Henkisellä ja hengellisellä puolella tärkein rakentaminen on päivän epistolatekstin painottama r a u h a n rakentaminen. Rauhoista kaikkein tärkein on r a u h a J u m a l a n kanssa. Miksi? Siihen vastaa kirkko-isä Augustinus. Hän sanoo: ”Ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä, siksi hänen sydämensä on levoton, kunnes hän löytää levon Jumalassa.”

Rauha Jumalan kanssa on tavallaan uskomme perustus. Jotenkin tähän liittyy virsi: ”Jos huonetta ei rakenna, Jumala, Auttajamme. On työmme tyhjiin raukeeva, me turhaan harrastamme. Min ihmisvoima, nero loi, ei koskaan täällä kestää voi, jos tueks´ ei käy Herra.” Virren idea taitaa tulla psalmista 127. Samasta aiheesta Jeesus kertoi vertauksen viisaasta ja tyhmästä rakentajasta. Perustus on siinäkin tärkeä. Je e s u s i t s e o n h e n g e l l i n e n k a l l i o , jonka päälle usko rakentuu.

Uskon perustuksesta mainitaan Raamaatussa eri tavoin. Yksi selkein lauseke on tämä: ”Ei ole muuta perustusta, kuin mikä pantu on, se on Jeesus Kristus”. Muistamme myös keskustelun, jonka Jeesus kävi Pietarin kanssa, kun laskeuduttiin alas ”kirkastusvuorelta”. Pietari tunnusti uskonsa siinä sanomalla: ”Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika”. Jeesus sanoi, että : ”Tälle kalliolle (Pietarin uskontunnustukselle) minä perustan seurakuntani, jota tuonelan portitkaan eivät voita.” Siksi me vielä 2026 seisomme apostolisen uskontunnustuksen päällä. Me lausumme sen seisten joka jumalanpalveluksessa ja luemme sen jo kasteen yhteydessä, konfirmaatiossa ja muissakin toimituksissa. Lapsella on vanhemmat ja kummit, joita velvoitetaan opettamaan tunnustuksen merkitystä ja sisältöä kasvun eri vaiheissa. Lapsenkin ”uskon perustus” on Kristus-kalliolla.

Jumalan rauha liittyy kysymykseen Jumalan valtakunnasta, jonka Jeesus toi alas maan päälle. Tästä apostoli kirjoittaa: ”Jumalan valtakunta on vanhurskautta, r a u h a a ja iloa Pyhässä Hengessä”. Jeesus sanoi vuorisaarnansa lopussa, että Jumalan valtakuntaa pitää etsiä. Hän lupaa myös, että etsivä löytää. Uskonpuhdistajamme sanoo kolmannen uskonkappaleen selityksessä, että :”Minä en voi omasta voimastani enkä ymmärryksestäni uskoa Jeesukseen, Herraani, enkä tulla Hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta.” Näin siis ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan (evankeliumin) kautta.”

Uskonpuhdistaja, meidän oppi-isämme, on konkretisoinut eli selventänyt käsitettä ”Jumalan valtakunta” tähän tapaan. Jumalan valtakunta on kaksi-osainen. Ensin on maan päällä ”armon valtakunta”, jossa saamme joka aika uskoa synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Matkamme lopussa pääsemme ”kunnian valtakuntaan”, missä ei enää ole syntiä, eikä mitään matkan rasitetta.

Kunnian valtakuntaan pääsevät ne, joilla on yllään Jumalan vanhurskauden puku. Se on ns. lahjavanhurskaus, joka annetaan Jeesuksen ansion (sovituskuoleman ja ylösnousemuksen) päälle rakentajille. Tulemme jälleen siihen lähtökohtaamme, että uskon perustus on yksin Jeesus. Ja vaikka ajalliset myrskyt pauhaavat, perustus kestää. Jos uskovat kohtaavat vainoa, heillä on kuitenkin sisimmässään ”Jumalan rauha”. Jeesus sanoi itse: ”Rauhan minä annan teille, minun rauhani. – Älkää peljätkö!”

Tässä uskossa ja toivossa. Aamen.