ANTAKAA TOISILLENNE ANTEEKSI.

Matteus 18: 15-22
*********************************************

”Olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.” (I Piet. 3:8)

Rukous: ”Suo mulle usko oikea, se kallis lahja taivaan, niin että suojeluksessas välttäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja v e l j e ä n i a r m a h t a a. Niin eläissä kuin kuollessa, suo apua ja karkoita pois kiusaaja.” (V. 296: 3)

Pyhäpäivän evankeliumitekstin otsakkeen pyyntöä on helppo lausua toiselle, mutta vaikea osoittaa se itselle. Kolmisenkymmentä vuotta sitten pidin luennon aiheesta Artjärven Marttojen juhlassa. Kuuntelijat olivat tarkkaavaisia. Kun juhla oli lopussa muutamat tulivat kysymään minulta, pystynkö itse antamaan sydämestäni anteeksi. He olivat kuulleet, mitä minulle oli tehty naapurikylässä. Vastasin heille, että oman mielenterveyteni vuoksi minun on annettava anteeksi. En jaksa kantaa sellaisia taakkoja, jollen jätä niitä Herrani hoidettavaksi. Sanassa sanotaan: ”Älkää , rakkaani, kostako, vaan antakaa tilaa Jumalan vihalle.” Viha ja koston mieli rasittavat eniten omaa sydäntä. Siksi on viisasta antaa anteeksi.

Päivän evankeliumitekstissä on alussa ns. ”Kristusken kirkkolaki”. Siinä Herra neuvoo meitä näin: ”Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän sinua kuulee, olet voittanut veljesi.” Jeesus asettaa siihen lisäportaikkoa, kuten ota yksi tai kaksi mukaasi ja lopuksi vie asia seurakuntaan. Tämä kirkkolain alku on Pyhän Hengen johdatuksessa ihan hyvä järjestyksen valvoja. Nykyisin kuitenkin ihmiset ottavat nämä Jeesuksen hyvät neuvot omien oikeuksiensa puolustamiseen, jolloin maailma muuttuu kovaksi ja ihmisten välit rikkonaisiksi. Ja sotia sekä avioeroja olisi vielä enemmän kuin nyt.

Jeesus odottaa uskovaisiltaan hellämielisyyttä ja sen ymmärtämistä, että me kaikki olemme erehtyväisiä ja joskus suurentelemme lähimmäistemme tarkoitusta. Evankelista Luukas lisääkin tähän kirkkolain loppuosaan sanat, jotka tekevät anteeksiantamuksen helpommaksi. Hän sanoo: ”Jos veljesi k a t u u , anna hänelle anteeksi, jopa 70 x 7.

Ehdoton anteeksiantamus on mahdollista vain Jumalalle – ja äidille. Omalle, kasvavalle lapselle on helpompi antaa anteeksi kuin vieraille tai aikuisille. Monet lisäävät anteeksiantamukselleen: ”Saa sitten olla viimeinen kerta” tai ”Muista, ettet enää tee sitä….”

Ehdollinen anteeksiantamus sekä rakkaus ovat vähän samaa kuin jos oppilas vastauksensa lopussa mitätöi todistelunsa, johon aivan oikein oli kysymykseen vastannut.

Vanhan Testamentin tekstissä Abraham antaa veljensä Lootin valita, mihin suuntaan hän menee asumaan karjoineen. Muistamme, että Loot valitsi Sodoman ja Gomorran tienoot. Abraham jäi Jordan-joen läntiselle puolelle nykyisen Israelin alueelle. Veljekset erosivat sovinnossa. Muistamme myös, että Abraham rukoili armoa noille kahdelle kaupungille ennen niiden hävitystä, jos sieltä löytyisi uskovia ihmisiä. Lopulta Loot perheineen sai armon. Lootin vaimo kuitenkin muuttui suolapatsaaksi tottelemattomuuden vuoksi.

Anteeksiantamuksesta tekee mieli kirjoittaa epistolatekstistä vähän lisää. Pietari (tai hänen kirjurinsa) kirjoittaa: ”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa, sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta ja kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkaavat vanhurskaita ja Hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.”

Jumalan valtakunta on ”anteeksiantamuksen valtapiiri.” Luther nimittää sitä ”armon valtakunnaksi”. Jos valtakunnan asukas on itse saanut suuret syntinsä anteeksi, hän on oppinut kivun kautta, että me kaikki olemme viallisia Herramme edessä ja myös toistemme edessä. Jumalan antama kuvaus lapsikatraastaan on lausuttu Room. 3: 10-: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki he ovat pois poikenneet, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet; ei ole ketään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään…..” Samassa luvussa on myös evankeliumi Jumalan suusta: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja s a a v a t l a h j a k s i v a n h u r s-- k a u d e n H ä n e n a r m o s t a a n s e n l u n a s t u k s e n k a u t t a, j o k a o n J e e s u k s e s s a K r i s t u k s e s s a” (23-24 jne)

Siksi voimme yhtyä Toini Teittisen lauluun: ”On syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu. Ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty kiitetty.” Aamen.