Taivaan kansalaisena maailmassa.

Johannes 17:6-10
**************************

”Jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulevat ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole vaihteen varjoa.”(Jaakob 1: 17)

”Suo, Jeesus, paras opettaja, mun itseäni tuntea, ja Sulle , Rakas Vapahtaja, mun sydämeni avata, ett´ tilani mä tuntisin ja Sulta avun löytäisin./ Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Suo tahtos tekijäks´ mun tulla, Sun nuhteitasi totella, ja käydä tielläs´ taivaaseen, elämään, iloon iäiseen.”

”Maallinen ja hengellinen regimentti”, mitä se on? Ennen nuo kaksi hallitusta olivat erillään. Esimerkiksi kirkon työntekijöiksi ja luottamushenkilöiksi otettiin ihmisiä vain ”sisäpiiristä” eli heistä, jotka olivat hyvä-maineisia ja ”ehtoollisella käyviä” henkilöitä. Heidän tuli kuulua kirkkoon ja olla kastettu ja rippikoulun käynyt. Laissa oli v. 1865 määritelty, mitkä alueet kuuluvat kirkolle ja mitkä maalliselle puolelle. Kirkolle jäi alakoulu ja diakonia, jotka kustannettiin pienellä kirkollisverolla. Kunnalle tulivat yläkoulut ja sosiaali- sekä terveydenhuolto. Kunnan vero oli parikymmentä prosenttia suurempi kuin kirkon.

!970-luvulla alkoi tapahtua suuria muutoksia. Politiikka astui kuvioihin. Papit joutuivat muuttamaan pois pappiloista, koska niitä alettiin verottaa ankarasti. Kouluihin tulivat oppilasneuvostot ja koululautakuntiin valittiin puoluetaustaisia henkilöitä. Jotkut seurakuntien päättäjät eivät enää olleet kiinnostuneita muusta kuin kirkon varojen käytöstä. Muistan itse, kun olin pienen kunnan sekä seurakunnan valtuustoissa, miten pyrittiin siihen, että seurakunta osallistuisi vaikkapa uimahallin ylläpitämiseen. Kun siitä eräs uskovainen valitti, häntä alettiin vihata.

Vielä peruskoulun alkuvuosina saimme pitää aamuhartaudet koulussa, eikä meitä kukaan vahtinut, kun puhuimme selkeää ja sulaa kristinuskon sanomaa. Uskonnon-opetuskin oli tunnustuksellista. Vähitellen alettiin luisua pois kristillisistä arvoista koululaitoksessa.

Vanhan Testamentin profeetat puhuivat julki sen, mitä Jumala kehotti sanomaan kansalle. Maailman ja Jumalan kansan raja oli selvä. Rajalla oli ”muuri”, jota vartijat valvoivat. Heidän tuli julistaa kansalle, milloin viholliskansa hyökkäisi. Voimme esim. lain kirjoista lukea Jumalan kansan taisteluista korpivaelluksen aikana. Lopulta Joosua sai johtaa kansan ”Luvattuun maahan” eli ”Kaanaan maalle”.

Kristuksen jälkeen puhumme uudesta Jumalan kansasta, johon kuuluvat uskoon tulleet pakanatkin. Tämä uusi maailmanlaaja Jumalan kansa, ”kristityt”, vaeltaa kohti taivasta.

Raja Jumalan valtakunnan ja pahan valtakunnan välissä on säilynyt pitkälle 2000 jälkeen Kristuksen. Nyt, viime vuosina raja on hämärtynyt, jopa poistettu ”ilman lupaa”. Ennustuksen mukaan ”viimeisinä aikoina” ennen Kristuksen toista tulemista epäuskoiset varastavat uskovaisten eväät eli ne lupaukset, jotka on takoitettu Jeesuksen omille. Jeesus sanoi, että ”joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani rakenna, se hajottaa.” Hän myös kehotti ETSIMÄÄN Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan.

Jeesus rukoili ”ylimmäispapillisessa rukouksessaan”, että Isä ei ottaisi uskovaisia pois maailmasta, mutta varjelisi heidät pahasta.

Tämän ajan muurin vartijoita ovat lasten vanhemmat, opettajat ja papit. Muurin vartijalta Jumala odottaa edelleen uskollisuutta ja nöyryyttä nähdä totuus. Sitä varten Jeesus lähetti Pyhän Henkensä, jota kutsutaan myös ”Totuuden hengeksi”, että voisimme kulkea Herramme valmistamissa askeleissa.

Pyhä Henki auttaa uskovaisia tekemään hyviä tekoja pahan maailman keskellä. Jeesus antoi uskovaisille sydämiin RAUHAN hengen. Se tarkoittaa käytännössä, että Hyvän Paimenen ääni kuuluu sydämessämme ja Herran kiitos ja ylistys soi huulillamme. Emme kuuntele houkutuksia syntiin, emmekä iloitse pilkkaajien kanssa(Ps. 1)

Taivaan kansalaisiksi olemme tulleet kasteen kautta. Monelta on kuitenkin unohtunut maailman myrskyissä uskomme alkeet. Siksi rukoilemme Herralta ”parannuksen armoa” ja halua opetella autuuden tuntomerkkejä itsessämme. Emme halua menettää taivaan kansalaisuutta, joka on välttämätöntä omistaa, jos haluamme päästä taivaan kotiin.

”Taivaassa on mun kotini ja sinne on mun matkani. Kun maailman pahan jättää saan, saan astua rauhan satamaan.” Tässä toivossa : Aamen.