Totuus ja harha.

Matteus 7: 13-14
**************************

”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa Häntä; mutta jos Baal on jumala, seuratkaa häntä. Eikä kansa vastannut hänelle (Elialle) mitään. ” (I Kun. 18: 21)

Rukous: ”Suo, etten horjuisi milloinkaan totuudesta, ja että kieleni estäisin turhuudesta. Hallitse minua, ett´ oikein puhuisin, kun tulee puhua, sen taiten tekisin.” (V.v. 387: 3)

Verrattuna nykyaikaan, omassa nuoruudessani oli paljon helpompaa seurata Jeesusta ja karttaa vääriä opetuksia, ja välttää saaatanan juonia kuin nykynuorisolla. Opetus kodeissa ja kouluissa oli höystetty kristinuskon perusteemoilla. Meille opetettiin esimerkiksi käyttämään ahkerasti kahta sanaa: ”Kiitos” ja ”Anteeksi”. Nyt luemme esimerkiksi narsistin oireista, että hän ei koskaan sano sanaa ”anteeksi”, koska hän ei näe itsessään mitään vikaa, vaan syyt ovat aina muissa kuin hänessä. Sellaisen ihmisen kanssa on todella vaikea elää ja selviytyä terveenä.

Päivän Vanhan Testamentin lukukappaleessa profeetta Elia tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi. Epäjumalan palvelijoita oli lukuisia satoja, mutta Elia tunsi, että hän oli ainoa Herraa seuraava ja Herraa avuksi huutava profeetta Israelin kansan joukossa. Niinpä Herra johdatti hänen polkunsa Karmelin vuorelle. Siellä Herra näytti Elialle ja hänen rukoustensa kautta koko kansalle, että Hän yksin on elävä Jumala, joka kuulee yksinäisen Jumalan lapsen rukouksen.

Meillä Suomessakin on tänä päivänä 2.700 vuotta Elian jälkeen paljon yksinäisiä Jumalan lapsia, jotka rukoilevat Isää Jumalaa koko kansamme puolesta. Täälläkin horjutaan oikealle ja vasemmalle. Viisauden kirjoissa sanotaan, että Herra on tehnyt tiet suoriksi, mutta ihmiset etsivät niihin paljon mutkia. Siellä sanotaan myös, että ei saa poiketa oikealle eikä vasemmalle, vaan pitää varjella jalkansa menemästä harhaan (pahaan).

Meilläkin jo lapsuudessani opetettiin evankeliumitekstistä poiketen, että uskovaisten tie haarautuu leveästä tiestä kapeaksi tieksi. Sen jälkeen ei ole enää vaaraa joutua pois uskosta, kun kerran on valinnut kaidan tien.

Realistisesti ja pragmaattisesti ajatellen totuus on tässä. Kristityn tie on kuin katon harjalla kulkemista, jos jalka lipsahtaa oikealle eli oman vanhurskauden ja tekopyhyyden tielle tai vasemmalle jumalattomuuden ja synnin tielle, käy huonosti molemmissa tapauksissa. Että lankeemuksia oikealle tai vasemmalle ei tapahtuisi, Jumala lähetti Pyhän Henkensä niille, jotka uskovat Herran Jeesuksen ansion kautta pelastuvansa. Kaidan tien kulku on nykyaikana todella hengenvaarallista, mutta sitäkin palkitsevampaa, sillä itsensä ja luonteensa kanssa taistelu kolmiyhteistä vihollista vastaan on todellista taitovoimistelua. (Ne kolme ovat: perkele, maailma ja oma liha) Jos Jumala on kolmiyhteinen, on sitä myöskin Hänen vastustajansa, joka käy kuin kiljuva jalopeura ympäriinsä etsien kenet hän saisi niellä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittyy tekstiimme lohduttaen. Me muistamme, miten Jeesus käytti Jumalan Sanaa vastustaessaan sielunvihollista paastoaikanaan. Huomasimme siitä kertomuksesta, miten myös Saatana osaa Raamattua käyttääkseen sitä hämätäkseen yksinkertaisesti lapsen uskossa olevaa Jumalan lasta. Meitä ei nykyisin huijata vain talouteen liittyvissä asioissa vaan nimenomaan hengellisissä ja uskon asioissa. Taitaapa tänä aikana olla jo 30.000 erilaista uskon vakaumusta maailmassa. Niistä pahin kilpailija on islamismi, tai vielä pahempi ns. uushenkisyys, mikä helposti huijaa heikolla Raamatun osaamisella varustettua ihmistä. Lisäksi tilastojen mukaan suoranainen jumalattomuus eli ateismi on vallannut entisiä kristinuskon arvoihin perustuvia kulttuureja. Monen jumala on ns. ”tiede”, joka ei perustu puhtaaseen totuuteen, mihin entisaikoina pyrittiin.

Miten heprealaiskirjeen kirjoittaja meitä lohduttaa? Hän ensinnäkin vahvistaa uskomme siihen, että kilvoittelun jälkeen on Herran kansalla VARMASTI tulossa sapatinlepo. Sitten hän puhuu Jumalan Sanasta, joka on ELÄVÄ ja VOIMALLINEN estämään pahan palavat nuolet. Hän kehottaa käymään rohkeasti ARMOISTUIMEN tykö. Sieltä saamme laupeuden ja ARMON, joka tulee avuksemme aina oikeaan aikaan.

Sunnuntain teksteistä on aina tärkein evankeliumiteksti, joka tällä kertaa on lyhyt. Panen sen tähän kokonaan, koska se ei kaipaa selityksiä. Se kuuluu: ”Menkää sisälle ahtaasta portista. Sillä se portti on avara ja tie on leveä, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät. Mutta se portti on ahdas ja tie on kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Paavali sanoo nuorelle Timoteukselle: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. … Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä, sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi, että ne, jotka sinua kuulevat.” ja ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut VIISAAKSI, niin että pelastut USKON kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kun siis tiedämme Jeesuksen omasta todistuksesta, että vain Hänessä on totuus ja pelastus, pysykäämme Hänessä, sillä kilvoituksemme jälkeen saamme voittopalkinnon: ”Sodan jälkeen on rauha, päivämies palkitaan. Kun loppuu taistelumme, voitosta iloitaan.”

Tässä toivossa : Aamen.