Kuninkaasi tulee kunniassa.

Luukas 12: 35-39
****************************

”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii kuin peura ja mykkäin kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaihinja aromaahan vedet. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi.”(Jes. 35: 5-7)

Rukous: ”Varjele seurakuntaas Sanassas puhtaana ja pidä kristikuntas uskossa vahvana. Myös, Herra, armossas Sä siunaa Suomen maata, ja noudattamaan saata sen kansa tahtoas:( Elias Lönnrot)

Viime viikolla sattui niin, että tullessamme Porvoosta pitkin Lakkapolkua, edestämme juoksi kolme pienikokoista peuraa. Se oli kaunis näky. Miten kaunis juoksu-askel noilla pienillä peuroilla olikaan. Liikuntavammaiset eivät sellaiseen pystyisi, mutta kun kuuntelemme Jeesuksen sanoja, huomaamme, että kerran tulee aika, jolloin hekin hyppivät ilosta niinkuin pikkupeurat. Olen kerran nähnyt myös oman poikani juoksevan; sekin oli kaunista katsottavaa. Lapset lauloivat takavuosina: ”Kerran taivaassa, kerran taivaassa: siellä riemuitaan.” Jeesuksen lupaukseen saamme luottaa. Epistolan kirjoittajakin sanoo päivän tekstissä: ”Älkää heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.”(Hebr. 10: 35)

II Adventtisunnuntain teksti on toinen niistä, joista virkapapit eivät tahdo saarnata. Syy on siinä, että evankeliumi kertoo ”Jeesuksen toisesta tulemisesta”. Siitä puhuminen on monelle arka asia. Nykyiset saarnamiehet haluavat puhua armosta ja rakkaudesta, mutta eivät mielellään vanhurskaudesta ja vastuusta. Ajatella, että pitäisi tehdä jokaisesta turhasta sanasta tiliä ja seistä ”kupeet vyötettyinä ja lamppu palamassa”. Puheensa Jeesus lopettaa sanoilla: ”Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.”

Epäusko hiipii uskovaistenkin aivoihin ja sydämeen. Jo yli vuosituhansia on odotettu Messiaan tuloa maailmaan. Kristityt tietävät, että Vapahtajamme syntyi pari tuhatta vuotta sitten avuttomana ihmislapsena tallin seimeen. Jeesuksen syntymän juhla on kristikunnan suuri ilon ja riemun juhla. Me valmistaudumme jouluun koristellen kotejamme ja valmistamme juhla-aterian perheellemme. Sydämet avautuvat myös lähimmäisten huomioimiseen. Vanhempina aikoina äidit, isät ja emännät leipoivat lämpimäisiä vanhuksille ja varattomille. Antajan ilo tuntui täyttävän ilmankin. Siunaus levisi mökistä palatsiin. Valitettavasti rahan himo ja kitsaus kulkevat nykyisin rinnakkain ja sydämet kovettuvat epäjumalan palvelemisessa.

Raamatussa on, sekä Vanhan että Uuden Testamentin kirjoissa, ennusteita Jeesuksen toisesta tulemisesta. Heprealaiskirjeen tekstissä kirjoittaja korostaa: ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta MINUN VANHURSKAANI ON ELÄVÄ USKOSTA …”

Mihin me siis uskomme? Jesaja kirjoittaa: ”SILLOIN ...aavikkosutten asunnnossa, missä ne makaavat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla. Ja SIELLÄ on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”; sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka SITÄ TIETÄ kulkee, ei eksy, - eivät hullutkaan. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata; LUNASTETUT sitä kulkevat. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.”

Meillä Kristukseen kastetuilla on merkki otsassa ja rinnassa. Se on lunastuksen merkki ja kuitti. Ristin kantajina saamme jättää taakkamme ja syntiemme kuorman Herran ristin juurelle. Voimme jo täällä matkalla yhtyä Leonard Typön lauluun: ”Jumalan runsas armo, virtana vuotava, Jeesuksen pyhät haavat puhdistaa synnistä. Siin´ kaikki katuvaiset saa rauhan tunnolleen, armoa janoovaiset löytävät lähtehen. / Sokeain silmät aukee, ja kuurot kuulevat. Rammat hyppää kuin peurat ja mykät kiittävät; Elämän veden virrat kuohuvat erämaass´ ; Jeesuksen pyhät haavat on vapaakaupungit..”

Tässä uskossa: Aamen.