Kutsu Jumalan valtakuntaan.

Luukas 19:1-10
************************************

”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.”(Lk. 19: 5b)

Virsi 170: ”...Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on: Jumalan valtakunta”

Rukous: ”Mun, Jeesus, anna aina muistaa Sun suurta ehtoollistasi. Maailma mielestäni poistaa ja kuulla kutsumistasi. Mua auta valmiiks aikanaan, ennen kuin ovi suljetaan.” (V.v. 137: 6)

”Maailma” on , varsinkin nyt lopun aikana, kuin valtavan suuri urheilukenttä, missä kaksi valtakuntaa kilpailee voitosta. Toinen on J u m a l a n v a l t a k u n t a , jonka Jeesus toi alas taivaasta jokaisen vastaan otettavaksi. Toinen on S a a t a n a n v a l t a k u n t a , jonka hallitsijana toimiva Maailman ruhtinas aikoinaan kapinoi Jumalaa vastaan, ja siinä taistelussa enkeli Mikael voitti hänet, ja hänet heitettiin maan päälle. Jumalan valtakunta, jonka kuningas Jeesus on, edustaa täällä kaikkea h y v ä ä , kuten rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Saatanan valtakunta taas edustaa kaikkea p a h u u t t a . Pahan tarkoituksista on lyhyesti Raamatussa sanottu, että ”Hän on kuin kiljuva jalopeura, joka käy ihmisten, (varsinkin uskovien lasten ja nuorten) ympärillä, nielläkseen heidät turmioon, - ja ikuiseen kadotukseen.

Jumalan valtakunnan kutsu on niin kuin briljantiksi hiottu timantti. Kun auringon valon säde osuu siihen, se heijastaa silmiimme kaikki mahdolliset värit (paitsi mustaa). Jos me saisimme käsiimme väripyörän ja saisimme sen pyörimään tarpeeksi kovaa vauhtia, näkisimme vain valkoisen värin (valon).

Jumalan valtakunnan kutsu voi kohdata koko kansan, jolloin puhutaan suuren herätyksen aallosta. Tavallisemmin kutsu kohdistuu johonkin yksilöön, kuten psalmin kirjoittaja sanoo itsestään. Hän kertoo, että hän oli niin kuin kekäle, joka temmaistiin palavasta uunista. Toinen esimerkki on niin ikään Psalmista. Sen kirjoittaja koki, että hänen jalkansa nostettiin likaisesta liejusta rauhan kalliolle. Meillä itsekullakin on oma persoonallinen memoraatti siitä, miten Herra on meidät pelastanut Jumalan valtakuntaan.

Sakkeus on erityinen tapaus, jossa Jeesus itse kutsui hänet Jumalan valtakunnan aukkaaksi. Ensiksi Pyhä Henki valisti häntä niin paljon, että hän hoksasi kiivetä puuhun. Hän oli ikään kuin valmis ottamaan vastaan kutsun tulla alas. Ihmisten halveksima rikas mies nosti itsensä ylös, jotta Jumala voisi tehdä hänestä nöyrän, armon kerjäläisen, hengellisesti köyhän. Jeesus sanoi vuorisaarnan alussa: ”Autuaat ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”

Tässä kohtaa muistelemme, miten Jumalan valtakunnan kutsulle on käynyt Raamatun esimerkein. Menemme n. 750 vuoteen ennen Kristusta. Ussian kuolinvuonna porofeetaksi kutsuttu Jesaja oli Herran temppelissä. Siellä yksi kerubi otti uhri-alttarista hehkuvan kiven, ja puhdisti sillä miehen kielen. Jesaja oli siellä tunnustanut syntinsä ja sanonut: ”Voi minua,! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, sillä minä olen nähnyt kuninkaan, Herran Sebaotin.”

– Kertomus jatkuu: ”Minä kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme? Minä sanoin: ´Katso, tässä minä olen, lähetä minut.´” ”Niin Hän sanoi: ´Mene ja sano tälle kansalle: ´Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö! Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään, eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi!´” Luvussa 53, mikä on meille rakas, koska siinä kerrotaan Jumalan kärsivän palvelijan kidutuksesta meidän syntiemme tähden, on keskellä kysymys: ”Kuka u s k o o meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?” (Tämä kysymys on monasti tämän ajan julistajallekin tuttu kysymys, kun saatanan konstit ovat lukuisemmat kuin meidän tavallisten ”taivaan tien tallaajien”) Uskoviaan Jeesus varasi: ”Olkaa viattomat kuin kyyhkyset, mutta viekkaat kuin käärmeet!”

Tarkemman analyysin kutsun viemisestä esittelee apostoli Paavali roomalaisille: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja u s k o t sydämessäsi , että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen u s k o l l a tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ´Ei yksikään, joka u s k o o Häneen, joudu häpeään…..Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.´ Mutta kuinka he huutavat avuksi Häntä, johon eivät u s k o? Ja kuinka he voivat u s k o a siihen , josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, jos ei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei kukaan lähetä? Niin kuin kirjoitettu on:´Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!´ U s k o tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”

Huomaamme, miten tärkeää on Jumalan evankeliumin levittäminen eli lähetystyö. Sillä vieläkin on kansoja, jotka eivät ole kuulleet kutsua Jumalan valtakuntaan. Siksi emme saa myöskään vähätellä omaa tehtäväämme pimeän maailman ajan keskellä. Jeesus kehotti omia oppilaitaan ahkeroimaan Jumalan elopellolla. Hän sanoi: ”Te olette maailman valo!” Olemme kukin pieniä timantin hippusia, joihin Kristus-aurinkomme säde heijastuu lähimmäistemme parhaaksi ja omankin sielujemme pelastukseksi. Aamen.