Puheemme
Matteus 12: 33-37
**************************
”Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo esille pahan runsaudesta pahaa.”(Matt. 12: 35)
Rukous: ”Suo, että uskossa näin aina vaeltaisin, eläisin Sinussa ja siunauksen saisin. Suo uskolliesti työ kaikki suorittaa, niin, että nimesi kiitoksen siitä saa. Suo, etten horjuisi mä koskaan totuudesta, ja että kieleni estäisin turhuudesta. Kun tulee puhua, niin anna mieleeni malttia, taitoa ja rakkauttasi.”(V. :520: 2-3)
Vanhassa psykologian kirjassa osoitettiin, että ihmisen ja eläimen ero on siinä, että ihminen osaa sanoilla ilmaista ajatuksensa ja tunteensa. Paljojen yritysten jälkeen jotkin eläimetkin oppivat yksittäisiä sanoja ilman yhteyksiä muuhun lauseeseen. Kotipiiristä tiedämme, että koira ymmärtää käskyjä ja kieltoja. Se oppii siten, että palkinto annetaan heti käskysanan tottelemisen jälkeen(Ks. Pavlovin koirat).
Puheen sisältö ja laatu ovat ihmiselle annettuja lahjoja. Puhetaitoa voidaan myös oppia. Esimerkiksi meillä teologisessa tiedekunnassa oli aikoinaan puhe-opetusta, Opettajana taisi olla omalla kurssillani tunnettu runojen esittäjä. Ennen puheen pitämistä piti rentoutua, puhua hitaasti ja selvästi. Kaikkein terävin ja vaativin opetus oli se, että saarnan pitäjän piti puhua niin, että jos hänen puheensa olisi ainoa, minkä ihminen kuulee eläessään, siinä pitäisi olla selkeä neuvo siihen, miten ihminen pelastuu. Puheemme nimittäin sisältää vastuun. Ajatella, että joku ihminen meidän ”lipilaarin” puheemme vuoksi joutuisi kadotukseen. Hengellisessä saarnassa tulisi aina olla sekä laki että evankeliumi.
Meille opetettiin pyhäkoulussa lasten laulua: ”Älä suu pieni puhu mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämeen, älä suu pieni puhu mitä vain!” Jeesus sanoo jossakin puheessaan, etttä ”ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalan pilkkaamiset. Mikä tulee ulos suusta, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.”(Matt. 15: 18-19) Päivän evankeliumissa Jeesus toteaa, että ihminen tuomitsee itsensä omilla sanomisillaan. ”Jokaisesta turhasta sanasta, joka lähtee ihmisen suusta, on tehtävä tili tuomiopäivänä.” Siksi Raamatussa on tämänkaltaisia rukouksia: ”Herra, pane vartija minun suuni ovelle.” ja ”Herra, anna minulle opetuslapsen kieli, että voisin virvoittaa väsyneen.” Näyttäisi siltä Jumalan Sanan valossa, että meidät uskovaiset on pantu tänne maailmaan lohduttamaan, tukemaan ja virvoittamaan heikkoja ja väsyneitä elämän tien kulkijoita, sisaria ja veljiä.
Usein maailmassa puhutaan oireista, mutta ei syystä. Jeesus sen sijaan menee suoraan asian ytimeen. Hän sanoo: ”Tehkää PUU HYVÄKSI, niin sen hedelmät tulevat hyviksi. Sillä hyvä puu tekee hyviä hedelmiä ja huono puu huonoja hedelmiä.” Samasta asiasta puhuu ”Jaakob Vanhurskas” kirjeessään: ”Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja, eikä viinipuu viikunoita.”(Jaak. 3: 12). Jaakob puhuu myös siitä lähteestä, mistä pahat sanat tulevat. ”Katso, laivatkin , vaikka ovat niin suuria ja tuiman tuulen kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös (ihmisen) KIELI ON PIENI JÄSEN ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää. Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on meidän jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, syttyen itse helvetistä.”(Jaak. 3: 4-6)
Kysymyksemme tämän tekstin äärellä on: Miten puu tehdään hyväksi? Raamatussa puhutaan uudestisyntymisestä. Tyhmä opettaja Nikodeemus saa Jeesukselta vastauksen kysymykseensä, pitääkö ihmisen mennä takaisin äidin kohtuun ja syntyä uudestaan? Jeesus vastaa: ”Totisesti, jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3: 5) - Jeesus viittaa Jumalan luomistyöhön. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan….Jumalan Henki liikkui vetten päällä…” Johannes on ymmärtänyt jo heti evankeliuminsa alussa, että : ”ALUSSA OLI SANA, ja Sana oli Jumalan tykönä ja SANA OLI JUMALA. Sana tuli LIHAKSI ja asui meidän keskellämme ”- Pyhä Henki oli kirkastanut Johannekselle, että Jeesus oli se SANA. Johannes nimittäin todistaa: ”ME KATSELIMME Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, joka ainokaisella pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”(Joh. 1: 14)
Jaakob on sitä mieltä, että: ”ihminen ei kykene hillitsemään kieltänsä, se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä, kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaiseksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.!” Fredrik Wisslöf pelastaa meidät. Hän sanoo, että Jumalan Pyhä Henki pystyy hillitsemään ihmisen kielen. Sen olemme saaneet kokea. Ainakin Pyhä Henki käskee heti pyytämään anteeksi, jos erehtyy loukkaamaan jotain ihmistä, vaikkapa huumorin valossa.
Sananlaskujen kirjassa viisaudestaan kuuluisa Salomo antaa varteenotettavia neuvoja puhumisesta. Hänellä on tapana verrata viisaan ja tyhmän sanoja keskenään. Niitä vertauksia on paljon luvuissa 16 ja 18.
Yhdellä herätysliikkeellämme on tapana käyttää tervehdyksiä ”Jumalan terve” ja ”Jumalan rauhaa”. Ne ovat kauniita tapoja, mutta muuttuvat tappaviksi, kun joitakin jätetään tietoisesti tervehtimättä. Se on sitä ”sormella osoittamista”, josta Jesaja mainitsee luvussa 58:(9). Siinä hän neuvoo, mitä on oikea paasto. Sillä me emme ole toistemme tuomitsijoita. Jumalalla yksin on valinnan ja tuomion valta. Emme saisi myöskään viettää aikaa pilkkaajien seurassa, sillä seura tekee kaltaisekseen.
Psalmin 139 sanoin mietiskelemme: ”Ei sana ykskään suustani, käy, Herra, tietämättäsi. Eloni päivät vastaiset Sä tunnet niinkuin entiset. Ei mikään täällä minua, voi tietämättäs kohdata. /Suut sulje kaikkein pilkkaajain ja sido kielet herjaajain. On halpa heille nimesi, he kieltävät Sun tekosi./Mua tutki, Herra Jumala, mun sydäntäni koeta, ojenna aivoitukseni ja johdata mun jalkani. Jos lienen tiellä pahalla, mua oikealle johdata. ” (V.v.: 343: 2, 9-10)
Siunaavin ajatuksin : Aamen! |
