Sydämen puhetta Jumalan kanssa.
Matteus 6: 5-13
********************************
”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8: 28)
Rukous: ”Henki armon tuoja, lohdutuksen suoja, asu luonani. Rakkauden tulta, uutta voimaa Sulta, pyydän sieluuni. Sytytä tää kylmä mieli, voimistuta heikko kieli. / Niin voit sanat liittää, että oikein kiittää, osaan Jumalaa. Auta, että voisin, aina niinkuin soisin Häntä rakastaa. Häntä kiittää armostansa, ylistää myös lahjoistansa.”(V.v. 100: 1-2)
Äitienpäivän lippu on laskettu. Lapset ovat käyneet tervehtimässä äitiä. Äiti jatkaa rukouspäivän teemaa. Hän muistelee Ambrosiuksen sanoja Augustinuksen äidille: ”Niin monien rukousten lapsi ei voi joutua hukkaan.” Siinä on viesti 300-luvulta, joka vieläkin lohduttaa meitä rukoilevia äitejä. Rukous ei ole turhaa. Herra ”kallistaa korvansa” rukoustemme puoleen, niinkuin Danielin kirjan tekstissä pyydetään.- On se kyllä ihmeellistä, että Taivaan ja Maan Kuningas ja Herra kuulee pienen lampaansa määkinää.
Päivän teksti on otettu vuorisaarnasta. Jeesus opettaa oppilaitaan rukoilemaan. Hän sanoo, ettei heidän/meidän tule tehdä niin kuin ulkokullatut, jotka seisoskelevat katujen kulmissa rukoilemassa saadakseen ihmisten kiitosta. Jeesus neuvoo rukoilemaan salassa, koska Jumala kuulee hiljaiset huokaukset ja sydämen puheen. Keskeinen asia Jeesuksen opetuksessa on meille tuttu ”Isä meidän”-rukous. Jeesus antaa siinä oikeuden omilleen puhutella Jumalaa ”Isäksi”. Tästä voimme Jumalan lapsina päätellä, että Jeesus on meidän veljemme, jonka kautta nämä oikeudet annetaan.
Roomalaiskirjeessä huonoiksi rukoilijoiksi itseään pitäville on annettu lohdutusta. Siellä apostoli tähdentää Pyhän Hengen vaikutusta ja ohjausta oikeaan rukoustapaan. Paavali mainitsee, että Henki itse rukoilee sanomattomilla huokauksilla meidän heikkojen puolesta. Viime pyhän tekstissä Jeesus sanoo myös itse rukoilevansa oppilaittensa puolesta.
Rukouksen voima on ihmeellistä. Sanotaan, että rukous liikuttaa Jumalan kättä. Jos esimerkiksi koko kansa rukoilisi Jumalaa, sillä voitaisiin muuttaa koko historian kulkua. Näin sanotaan käyneen esimerkiksi Suomelle, kun tämä pieni kansa oli sodassa suuren itänaapurin kanssa 1940-luvun alussa. Jumala varjeli kansaamme, että saimme pitää vapautemme ja itsenäisyytemme.
Äitien päivänä muistelemme äiti Mariaa, joka koki Simeonin ennustuksen mukaisesti , että ”miekka lävisti äidin sydämen”. Ristin juurella äiti joutui kokemaan hirvittävän surun, kun näki poikansa häväistynä ristin puussa. Siellä hän sai myös lohdutuksen, kun Poika antoi äitinsä nuorimmalle opetuslapselleen Johannekselle hoidettavaksi. Vaikka Jeesuksella oli luonnollisia veljiä, Johannes osasi myös hengelliset asiat ja Jeesuksen sanat, joilla hän saattoi lohduttaa uupunutta äitiä. Samalla tavalla Jumala on antanut myös meille tämän päivän kristityille hengellisiä isiä ja äitejä, otka osaavat hoitaa sieluamme kilvoituksen keskellä.
Lopuksi mietin vielä sitä, että Saara-äiti ilmeisesti säästettiin Moorian vuoren reissulta. Vanhan äidin sydän ei varmaan olisi kestänyt ainoan poikansa teurastusta uhrialttarilla. Isän sydän oli toki sekin koetuksella. Uskon ja näen sieluni silmillä, miten suuri ilo äidillä oli, kun isä ja poika palasivat kotiin. Raamattu sanoo: ”Joka koetuksen kestää, se saa elämän kruunun.” – Elämän kruunun tavoittelijoina mekin haluamme luottaa siihen, että jos me Herran armon varassa jatkamme rukousta itsemme, lastemme, ystäviemme (ja vihollistemme) sekä koko kansamme puolesta, saamme tueksemme Pyhän Hengen voiman. Sana lupaa: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret.”
Tässä uskossa: Aamen. |
