Jumalan huolenpito

Luukas 10: 38-42
**************************

”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ´Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle”(I Kun. 17: 14)

Rukous: ”Oi Jumala, Sä huolen meistä kannat. Tarpeemme kaikki armostasi annat. Suo, että aina Sinuun luotamme, Sun hyvyyteesi, Isä, turvaamme./ Sä, Isä armas, tiedät puuttehemme. Voit täyttää myös ne kaikki parhaaksemme. Oi pyhä Herra, Kaikkivaltias, armahda meitä, ole laupias.”(V.v. 352: 1,4)

Nykyaikana on paljon ihmisiä, jotka sanovat itseään jumalankieltäjiksi tai ateisteiksi. He väittävät, ettei Jumalaa ole olemassakaan (vaikka kieltäessään Hänet osoittautuvat sala-uskovaisiksi). Minä en milloinkaan voisi allekirjoittaa tuollaista väitettä. Voin helposti yhtyä lauluun: ”Yksin en kulje, en hetkeäkään. Vierelläin aina Jeesuksen nään. Suojellen, varjellen, nostaen , kantaen…” Voisin kertoa kymmeniä esimerkkejä siitä, miten suurta huolta Taivaallinen Isäni on minua kantanut sekä johdattanut konkreettisesti tosi vaikeissa tilanteissa ilman mitään ansiotani. Jos ei siis voi lukea ansioksi sitä, että olen hädässä turvautunut ja rukoillut voimieni mukaan päivällä sekä yöllä apua Häneltä, joka on ollut ”vaivassa ja valtakunnassa” AINUT mahdollinen auttaja.

Miten Jumala auttaa hädässä? Minun tapauksessani Hän on etsinyt ja nimennyt minulle ajallisia auttajia, kuten lääkäreitä, psykiatreja, juristeja, tavallisia uskovia koettelemuksissa ”keitettyjä” mummoja ja vaareja. - Kyllä Hän itse kerran, joskus ollessani lukiolainen, vastasi yölliseen rukoukseeni näyttämällä mustien pilvien raosta kirkkaan tähden, kun lapsellisesti pyysin Häneltä merkkiä kuulemisesta.

Vanhan Testamentin tekstissä Jumala KÄSKEE Eliaa menemään Sarpatin lesken luo. Palkaksi kuuliaisuudesta leski sai jauhoja ja öljyä siihen asti, kunnes JUMALA ANTOI SATEEN tulla maan päälle. Kyllä vieläkin Luojalla on sanan voima. Hän hallitsee ”säät ja ilmat”, ei ihminen.

Päivän epistolatekstissä puhutaan lähimmäisen rakkaudesta ja anteliaisuudesta, joita Filippin seurakuntalaiset osoittivat apostolille, joka kulki viemässä evankeliumia ”apostolin kyydillä”. Apostoli kertoo: ”Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa, kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut, sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. KAIKKI MINÄ VOIN HÄNESSÄ, JOKA MINUA VAHVISTAA.” Luulen, että tärkeä opetus meille on tässä: korkeasti oppinut mies oli kokenut saman kuin Johannes Kastaja: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä!” Jumala oli kasvattanut häntä ja meitäkin pois ylpeydestä ja itseriittoisuudesta. Nöyryys ja kuuliaisuus ovat Taivaalliselle Isällemme mieleen. Jumala siunaa lapsenmieliset, heikot ja nälkäiset lapsensa ARMOKASTEELLA. Se on lempeä ja voimaa antava kaste. Se ei lopu, vaan vie sumusta kohti kirkkautta.

Voimme yhtyä laulun tekijän sanoihin: ”Sun Henkesi kasteen alle minun sieluni uuppunut vie! Oi, kirkasta huokaavalle ristin siunattu, kaita tie.”

Päivän evankeliumissa Jeesus vierailee Martan kodissa. Siellä asuvat myös sisar Maria ja veli Lasarus. Martta puuhailee tarjoilun kanssa, Maria istuu Jeesuksen ´jalkojen juuressa´ (aikalaisten kuvaus) kuuntelemassa ja oppimassa Jeesuksen neuvoja. Martta vähän hermostuu tai tokaisee kateudesta: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi”. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellista on vähän, eli yksi ainoa! Maria ON VALINNUT hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

(Pohjois-Pohjanmaalla kävi kerran, että seuroissa puhuva mies sanoi, että puuhailevat martat joutuvat helvettiin. Keittiövuorossa olleet sisaret jättivät seuraväen kärsimään nälkää ja menivät istumaan seurapenkkeihin ja kuuntelemaan saarnoja. Ei kauan kestänyt, kun martat haettiin pois helvetistä ja jatkettiin seuramenoja entiseen malliin.)

Jumala on laupeudessaan antanut meille VALINNAN VAPAUDEN. Hän on käskyissään myös säätänyt meille levon ja lepopäivän. Emme ole orjia, vaan vapaita Jumalan lapsia. Isä tuntee meidät ja tietää antamansa lahjat itsekullekin. Voimme todellakin olla iloisia siitä, että saamme käyttää lahjojamme kuten esimerkiksi: ”Maria, Herran piikanen”, ”Aabraham, uskon isä”, Luther, ”uskonpuhdistaja”, Mikael ”ABC-kirjan tekijä” ja monet kirkkohistorian henkilöt, jotka ovat omalta paikaltaan tehneet lähimmäistensä elämän helpommaksi ja tuoneet valon ja suolan aikansa pimeyteen.

Meilläkin on mahdollisuus pieninä tuikkuina olla palvelemassa ja kuuntelemassa ”sulosanomaa” Jumalan rakkaudesta jokaista Hänen puoleensa turvautuvaa ihmislasta kohtaan. ”Osani olkoon suuri taikka pieni; Sun haltuus uskon vaiheet elon tieni. Mua Pyhä Henkes aina johtakoon – ja taivaasehen vihdoin saattakoon”. Aamen.