Itsensä tutkiminen.

Matteus 21: 28-32
******************************

”Kiitos Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”(Room. 7: 25)

Rukous: ”Käy köyhään sydämeeni, Sä Henki Jumalan. On siitä kyyneleeni, kun synti täyttää sen; ei itku, tuska pestä voi sitä vääryydestä, sen teet Sä, Armoinen.” (J.L.R-berg, V. :124:1)

Tämän päivän evankeliumissa on evankeliumi piilossa. Miksi?

Meille on opetettu, että kun luemme Raamatttua, pitää muistaa ainakin kaksi asiaa. 1. Pitää lukea kokonaan sellainen tekstin osa, mikä alkaa tummennetulla alkukirjaimella. 2. Pitää katsoa tarkkaan kenelle esim. Jeesus puhuu. Tässä tekstisssä Jeesus puhuu fariseuksille ja kirjanoppineille, eli ihmisille, jotka suunnittelevat tappaa hänet.

Jeesus ei nyt puhu opetuslapsille tai suurelle kansanyleisölle eikä suoraan meillekään, vaan kansan vanhimmille ja suurimman lahkon edustajille. Toisaalla on kerrottu, että nämä mainitut ihmiset halveksivat tavallista kansaa, ”joka ei lakia tunne”. Fariseukset usein halusivat kiusata Jeesusta ja tässä yhteydessä he halusivat tietää, millä vallalla Jeesus teki ihmetekoja ja antoi syntejä anteeksi. Jeesus ei vastannut heidän kysymykseensä suoraan, vaan kertoi tekstimme mukaisen vertauksen.

Jeesus kertoi miehestä, jolla oli KAKSI poikaa. Toinen lupasi mennä töihin isänsä viinitarhaan, mutta ei mennytkään. Toinen vastasi isälle: ”En mene”, mutta meni kuitenkin. Fariseukset olivat sitä mieltä, että se teki isänsä tahdon mukaan, joka lopulta meni töihin. Jeesus vastasi toisen evankeliumin mukaan, että ”Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin fariseusten ja kirjanoppineitten, ette pääse sisälle Jumalan valtakuntaan.” Tämän päivän tekstissä Jeesus sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Kyllä varmaan ylpeät fariseukset ”loukkaantuivat” Jeesuksen sanoista. Ja varmaan meidänkin aikamme tekopyhät ”laici et klerici”(maallikot sekä papit).

Siitä suuremmasta, Jumalalle kelpaavasta vanhurskaudesta (oikeamielisyydestä) Jeesus kertoo esimerkin Johannes Kastajasta, joka opetti vanhurskauden tietä, mutta kansan johtoväki ei häntä kunnioittanut, eikä hänen puheisiinsa ja tekoihinsa uskonut.

Se vanhurskaus, joka kelpaa Jumalalle on Jumalan KOLMANNEN Pojan vanhurskautta. Siitä Johannes sanoo: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan POIKANSA, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän”. Tästä vanha kansa sanoo, että tämä vanhurskauden vaate on kudottu ”kaidoissa kangaspuissa” Golgatan mäellä. Se on lahjavanhurskaus niille, jotka uskovat ”Jumalan ainoan (”kolmannen”) Pojan päälle”.

Millaisia nämä uskovaiset sitten ovat? Siitä kertoo päivän toinen lukukappale Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa. Apostoli kertoo itsestään. Hän sanoo: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta ei voimaa hyvän toteuttamiseen. Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä minä en tahdo, minä teen….Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni, sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.”

Päivän otsikoksi on laitettu: ”Itsensä tutkiminen” . Itsensä rehellinen tunteminen tulee hyvin ilmi tuossa Paavalin kirjoituksessa. Rehelliset ihmiset jo alkukirkon aikana ovat tunteneet tämän kolmiyhteisen vihollisemme: ”P-le, maailma ja oma liha”. Hempeilevän kasvatuksen saanut oma liha on kuin ”vikurivarsa”, itsekäs ja muita huomioon-ottamaton. Usein myös ainoat, hemmotellut lapset kasvavat piittaamattomiksi, vain omaa etuaan palvoviksi ihmisiksi. Meitä, jotka olemme tahtoneet seurata Jeesusta, Jumala kasvattaa nöyryyteen ja ristin kantamiseen, rukoukseen ja hiljaisuuteen. Meillä ei lopulta ole muuta kerskattavaa kuin ”Kristus, ja Hänkin ristiinnaulittuna.”

Me siis löysimme sittenkin evankeliumitekstistä ilosanoman. Jumalan ”kolmas”, ainoa Poika on sovittanut meidän syntimme ja saamme perintöosan Hänen kauttansa. Siitä kunnia ja ylistys Herralle, Vapahtajalle ja sielujemme Ystävälle. Aamen.