Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:162648 kpl

Lestadiolaisuuden levinneisyys Viipurin läänissä vuoteen 1900 mennessä.

Aikaisemmin lienen jo kertonut, että lestadiolaisuuden leviäminen Karjalaan alkoi nälkävuosien jälkeen. Pohjanmaalta liikuttiin nälän pakottamina niihin suuntiin, missä tiedettiin olevan töitä ja ruokaa. Venäjää pidettiin ”viljamakasiinina”, joten Pietarin ympäristöön asettui muiden mukana useita lestadiolaisyrittäjiä. Tarina kertoo, että mm. ”kultaseppien kadulla” Pietarissa oli jopa kuusikin kultaseppää, yksi myös Fabergeellä.

Lestadiolainen herätysliike tuli seurakuntiin eri ammatteja harjoittavien työmiesten, tavallisimmin ratatyömiesten kuljettamana. Pietarin radan kulkureitin varrella lestadiolaisia oli lähes joka seurakunnassa. Mainittava oli esimerkiksi D. Tolosen rakennusryhmä, joka tietoisesti levitti uskonkäsitystään edetessään. Sanomalehti mainitsi muitakin rakennusryhmiä eri paikkakunnilta.

Muunkinlaista työtä tultiin suorittamaan Pohjanmaalta. Jotkut tulivat Suomen lahden ja Laatokan rannoille kalastamaan. Jotkut asettuivat tehdasyhdyskuntien lähettyville kuten Kotkan sahojen, Karhulan lasitehtaan, Enson, Läskelän ja Johanneksen tehtaisiin sekä Pitkänrannan malmikaivoksen tuntumaan. Oli myös monia, jotka näkivät mahdollisuuksia oman yrityksensä tai vapaan ammattinsa harjoittamiseen Viipurin ympäristössä.

Lestadiolaisten voimakas saarna herätti nuorisoa ja keski-ikäistä väkeä henkilöstä henkilöön eli ”uskosta uskoon”. Myös vastustajat saivat tilaa sanomalehdissä, eniten Viipurin Sanomissa ja Lappeenrannan Uutisissa. 1800-luvun lopulla ilmestyi kaksi teosta, jotka kuvaavat lestadiolaisuuden johdosta syntynyttä keskustelua. Toinen oli arkkitehti Jac Ahrenbergin kirjanen: ”Hihhuleita” ja toinen J.H.Erkon ”Uskovainen”. Lestadiolaisuudesta tuli ikäänkuin ”Viipurin läänin herätysliike”.

Voimistumiskausi oli 1875-1895 välinen aikakausi. Siellä missä liike yleensä sai kannatusta, siellä se oli alkanut levitä jo ennen vuotta 1880.

Eniten liike levisi V i i p u r i n rovastikunnassa. Tämä johtunee läänin pääkaupungin sijainnista läpikulkupaikkana Pietarin ja Sortavalan suuntiin. Viipurin lestadiolaisten kannattajamäärä oli vuosituhannen lopussa yli 250 henkeä. Alueelle perustettiin myös Viipurin läänin ainoa R a u h a n y h d i st y s v. 1890 (Säännöt vahvistettu 19.3.1890). Ennen Viipuria Suomessa oli vain pari Rauhanyhdistystä, toinen Helsingissä. Viipurin jälkeen eniten kannatusta oli Koivistolla ja Uudellakirkolla, molemmissa n. 100 henkeä. Kuolemajärvellä oli n. 50 henkeä ja Säkkijärvellä alle 20 henkeä. Johanneksella oli kannatusta enemmän muilla herätysliikkeillä.

Vilkkaan kannatuksen lestadiolaisuus sai K ä k i s a l m e n rovastikunnassa. Käkisalmen kaupungissa oli piispa Alopaeuksen ilmoituksen mukaan n. 100 henkeä. Liikettä kannatti Kaukolassa n. 50 henkeä, Räisälässä n. 100 henkeä ja Pyhäjärvellä 20-30 henkeä.

(jatkuu..)