JUMALAN RAKKAUDEN UHRITIE

Johannes 12:25-33
**********************************

”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihasssa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”(Gal. 2: 20)

Mietelmä: ” Kristuksen tähden menköön vaan maailma tykkänään. Kallehimpana aarteenain mä pidän ristiään./ En enää elä itse mä, vaan Kristus minussa, Hän pitää viettelyksissä luontoni kurissa./ Ja minkä vielä lihassa mä elän päällä maan, Jumalan Pojan uskossa sen elän täällä vaan./Oi Henki Pyhä armias, vahvista uskoni; ja anna, että autuas ois täältä lähtöni”(V. 274: 1, 5-7)

Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana isännät kuljettivat lapsia laskiaisena reessä ympäri kyliä. Sellaisilla retkillä tuli iloinen ja hyvä mieli. Opiskeluaikoina Helsingissä menimme ryhminä paikkoihin, missä saimme kelkoilla ja pahvinpalasilla lasketella ja huudella: ”Pitkiä pellavia!” Hauskaa osasimme pitää ilman pahan tekemistä. Kotona äiti laittoi hernesoppaa ja lettusia. Myöhemmin saimme myös laskiaispullia.

Oikeasti kirkollinen laskiaissunnuntai teksteineen suuntaa mielemme edessä olevaan paastonaikaan. Neljänkymmenen päivän paastoaika alkaa tuhkakeskiviikkona ja päättyy pääsiäisenä. Jeesus laskeutuu ”kirkastusvuorelta ristin tielle”. Matkan alussa Pietari tunnustaa uskonsa ja lupaa seurata Jeesusta niinkuin mekin olemme tehneet aikuisuuden alussa konfirmaatiotilaisuudessa. Päivän tekstissä Jeesus sanoo: ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on häntä kunnioittava.” Ajattele; jos sinä ja minä palvelemme Jeesusta, Taivaan ja Maan Luoja ja Kuningas KUNNIOITTAA meitä.

Vanhalla iällä olen minäkin muistellut ja ihmetellyt, miten kaikkivaltias Jumala on minua pientä rääpälettä siunannut ja varjellut silloinkin kun olen ollut yksin ja kokenut kuten Luther aikoinaan: ”Tässä minä seison, enkä muuta voi!”

Laskiaissunnuntaisin luetaan alttarilta ”rakkauden ylistyslaulu”, joka löytyy Raamatusta kohdassa I Kor. 13. Luvun viimeinen säkeistö on kaikille tuttu lause: ”Niin pysyvät nyt nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus” – Miksi rakkaus on suurin? Siksi, että usko ja toivo jäävät tänne maailmaan, mutta rakkaus kantaa meidät yli kuoleman virran. Se on ikuinen. Rakkauden symboli on sileä kultainen sormus. Sileä sormus ei ala mitään eikä lopu mihinkään kohtaan. Suuressa kirkossa avioliittokin on sakramentti. Se sitoo puolisot yhdeksi koko elämän matkalle.

Laskiaissunnuntain toinen nimi on: ”Jumalan rakkauden uhritie”. Kun selaamme Raamattua löydämme sieltä lauseen: ”Jumala on rakkaus.” Apostoli puhuukin rakkauden ylistyslaulussa agapeesta eli Jumalan rakkaudesta. Se on täydellistä. Jumalan rakkaus kantaa meitä elämässä ja kuolemassa. Siitä ennakoiva vertauskuva on korpivaelluksen lopussa. Siinä Mooses eli laki jättävät tehtävänsä; Jumala hautaa Mooseksen Nebon vuorelle. Mooseksen työtä jatkaa Joosua (=Jeesus) ja Jumalan armo, joka näki jo kaukaa luvatun maan. Joosuan Jumala valitsi viemään kansan yli Jordanin virran. Näin usko ja toivo näkivät edessään ”ihanan Kaanaan maan”, ja rakkaus toteutti sinne saapumisen.

Vanhan Testamentin tekstissä ”kärsimyksen profeetta” Jeremia kertoo Jumalan kansan luopumisen ajasta. Herra ihmettelee siinä, miksi Hänen kansansa ei tahdo tulla Hänen tykönsä, elävän veden lähteen tykö. Miksi se ei tahdo syödä mannaa ja hunajaa Hänen kädestään, vaan kaluaa kuolleita luita. Samaa voimme mietiskellä nykyaikana. Omakin kansamme valittaa ja marisee, mutta ei nöyrry rukoilemaan apua elävältä ja rakkautta täynnä olevalta Isältämme.

Mitä sitten on se oikea paasto, mitä Herra odottaa seuraajiltaan? - Siitä on profeetta Jesaja kirjoittanut luvussa 58. Jakeissa 6-7 kirkastetaan paaston pääsisältö: ” Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn, että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? / Eikö tämä, että taitat leipäsi isoavalle, ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet, etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi (sukulainen?)?”.

Paaston aika on Jeesuksen esimerkin seuraamista ja rakkauden opettelemista. Virren tekijä lausuu tästä: ”Jeesuksen muisto ihana on mieltä ilahuttava. Ei kuulla voisi kalliimpaa, ei veisata suloisempaa kuin nimeänsä ihanaa. / Makeempi mannaa, hunajaa on Hänen läsnäolonsa, se sydänten on lohdutus, elämän alku, valkeus ja sielun pyhä riemastus.”

Uskossa, toivossa ja rakkaudessa: Aamen.