Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:184313 kpl

Askolan aika 1952-58

(Oman perheen lestadiolaiset)

Viimeksi kerroin, että isä, äiti ja veljeni Taisto muuttivat Askolaan ennen minua, koska kouluvuosi päättyi vasta toukokuun viimeisenä päivänä. Isän työ sotakorvauskuunareitten parissa päättyi, ja isä halusi rakentaa äidille oman talon. Meille tarjottiin kylmää tilaa Orimattilasta, ehkä muualtakin, mutta vanhemmillani oli jo ikää sen verran, että tarvitsimme paikan, jossa olisi joku väliaikaisrakennus. Se löytyi Askolan Huhtaniitystä kahden tien risteyksestä. Pieni tila, jossa oli metsää puolet ja peltotilaa puolet, yhteensä 14 ha. Peltotilkkujen vieressä oli pieni harmaa mökki, jossa yksi tupa.Huhtaniityssä asui ennen meitä Kurkia ja Tölkköjä. Maapohja oli kovaa savea, joka imi kovasti vettä sateella.

Meillä ei ollut koneita, joten isä kävi ostamassa Talvelan tilalta Porvoosta pienen hevosen, jonka nimeksi annettiin Piiu. Piiusta tuli isän paras työtoveri ja perheen lemmikki. Se oli kova juoksemaan eikä päästänyt ketään ohitse. Jos lapset halusivat selkään Piiu kävi polvilleen, että nouseminen onnistuisi paremmin. Ovelta se tuli hakemaan leipää, jos oli pihalla vapaana. Isä kynti pellot yhdellä auralla hevosen vetämänä. Siemenen hän kylvi vakasta vanhan kansan malliin. Heinät ja viljat pantiin seipäille. Äiti teki peltoväelle piriskapiirakkaa ja mustikkasoppaa. Äiti osasi monenlaisia piirakkoja. Metsästä haimme särvintä, kesällä marjoja ja syksyllä sieniä. Mökin luona oli alati kirkasvetinen lähde. Sieltä koukittiin vettä sekä keittiöön, saunaan että pyykkiin. Lähteestä saimme veden myös eläimille, ja siellä jäähdytettiin maitotonkka, mikä vietiin aamulla maitolaiturille. Maitotili taisi olla ainut tulonlähde noihin aikoihin. Puintiapua saimme Kantolan talosta. Sen talon asukkaista saimme myös ystäviä, uskollisia sellaisia.

Askolan kuntaan oli sijoitettu paljon kovistolaisia, varsinkin Korttian kylään. Siellä oli Hoikkaloita, Pullia, Peippoja, Hanttuja ja Wahlgvisteja, myös joku Luukka. Toinen koivistolaiskylä oli Huuvarissa. Siellä asuivat Aatolat, Pielat ja Passojat sekä Samulit.Monet heistä olivat myös lestadiolaisia. Eniten seuroja pidettiin ehkä Aatolan talossa, koska se oli suurin rintamamiestalon pohjapiirustuksella tehty rakennus. Myös meillä pidettiin seuroja, jopa pienessä mökissä. Sinne tuli seuravieraita Helsingistä. Luulen, että mukana oli äidin ja isän sukulaisia ja uskon ystäviä. Paikallisista ihmisistä en muista ketään, joka olisi tullut seuroihin, paitsi kirkkoherra.

Askolan kirkkoherra oli viisas mies. Hän oli fil.kand. ja lääninrovasti. Pappilan ovet olivat aina auki. Kirkkoherralla oli suuri kokoelma muinaiskiviä, joita oli löytynyt ”kivipitäjästä”. Ylpeänä hän esitteli kirkkoherranviraston lasikaapeissa olevia kiviä. Niitä oli myös ulkorakennuksessa. Myöhemmin ne siirrettiin Kansallismuseoon. Kun koivistolaiset tulivat Askolaan, kirkkoherra oli sanonut: ”Nämähän ovat kummallista väkeä, kun kutsuvat kotiinsa. Ennen pappi sai olla rauhassa, mutta nyt on koko ajan liikennettä koteihin.” Minusta tuli välittömästi kirkkoherran apulainen kun muutin Askolaan. Oppikoululaisena minulla oli vain kaksi viikkoa rippikoulua. Juhannuksena pääsimme ripille. Kirkko oli pullollaan väkeä, käytävätkin täynnä. Keskellä ristiä seisoi veljeni Waltteri. Hänellä oli mahtava veisuuääni. Se kuului nylitse väen paljouden, kun hänenlauloi suvivirttä. Waltteri jäi Raumalle ja rakensi sinne talon. Hän tuli juhliini sieltä asti. V. 1950-luvulla oli osaamiskysely alttarin ääressä seisovilta rippilapsilta. Vuosikymmeniä myöhemmin rippikoulukaveri Korttialta, Pertti Wahqvist tunsi minut sairaalakäynnillä ja sanoi: ”Valma, sinä pelastit meidät kirkossa rippikoulun päätösjuhlassa.”

Rippikoulun jälkeen aloitin pyhäkoulun opettajana ja kerhojen pitäjänä. Viikottain pyöräilin joka kylään ja kerhoiltaan tuli sekä lapsia, nuoria että heidän vanhempiaan, jotka tarjosivat mehua ja pikkuleipiä kerholaisille. Voi siis sanoa, että olin Askolan ensimmäinen nuoriso-ohjaaja siihen asti kun menin opiskelemaan Helsinkiin. Nuo tehtävät kelpasivat teologisen tiedekunnan käytännöllisen teologian harjoitukseksi.

(jatkoa seuraa)