Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.
Matteus: 25: 14-30
**************************************
”Hyvä sinä hyvä ja uskollinen palvelija: vähässä sinä olet ollut uskollinen; minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon.”(Matt. 25: 21)
Rukous: ”Oi anna, Herra, öljyä, mun lamppuni ei loista. Jo henkeäni virkistä ja epäusko poista. Verelläs minut puhdista, niin että voisin kulkea tahtosi tietä aina./ Sä anna minun palvella nyt valtakunnan työssä. Kun uuvun, auta, vahvista ja kanna murheen yössä. Vain voimastasi voiman saan sun lamppunasi loistamaan ja säilyn suolanasi.”(V.: 435: 2,4)
Matteuksen 25:nnessä luvussa on paljon asiaa. Se alkaa kertomuksella viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista, tpäivän evankeliumiteksti on leivisköistä, ja lopuksi pitkähkö kertomus viimeisestä tuomiosta. Kaikki nämä kolme kertomusta on otsikoitu: ”USKOLLISUUS Jumalan lahjojen hoitamisessa.” Painokohta kaikissa kolmessa kertomuksessa on se, miten Jumala, lahjojen antaja arvioi tehtyä työtä. Pienoisvertauksena voisimme ajatella opettajan ja oppilaitten yhteistyötä. Lukukauden lopussa arvioidaan numeroin tai sanoin, miten yhteistyötä tehneet opettajat ja oppilaat ovat työssään onnistuneet.
Tänä aikana (v. 2026) saa kuulla paljon huoletonta viestintää, missä väitetään, että Jumala on pelkästään rakastava Isä, jonka rangaistuksia ei tarvitse pelätä. Ei muisteta, että Jumala on ensi kädessä vanhurskas ( oikeudenmukainen) tuomioissaan. Jumala on suvereeni ”Minä”, jonka päätöksistä kukaan ei voi valittaa. Sen vuoksi meidän on viisasta ja suositeltavaa olla ”kiltti Jumalan lapsi”, jolla on hyvät välit Majesteetin kanssa. Se onnistuu vain Jumalan Pojan, Jeesuksen, avulla. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ja Hän uskoi meille s o v i t u k s e n sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä. Ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta, antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”(2. Kor.:5: 19-21)
Jumala on antanut meille kaikki ne lahjat, mitä meillä on. Ketään Herra ei ole jättänyt ilman lahjoja. Evankeliumissa kerrotaan isännästä, joka uskoi omaisuutensa palvelijoille matkansa ajaksi. Yhdelle hän antoi viisi, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden leiviskän heidän kykyjensä mukaan. - Itse kukin voisi pysähtyä miettimään, millaisia lahjoja Jumala on itselle antanut. Herra nimittäin toivoo, että käyttäisimme omia lahjojamme myös lähimmäistemme hyväksi. Yksi ihana lahja on esimerkiksi laulun lahja. Sillä voi ilahduttaa varsinkin sairaita ja vanhuksia. Jo lapsena osaamme laulaa ylistystä ja kiitosta lahjojen antajalle. Älyä voimme käyttää arjen töiden helpottamiseksi. Tunneälyä voimme käyttää sosiaalisten suhteitten viemiseen ystävyyden ja hyvinvoinnin suuntaan. Puhujan lahjoja voimme käyttää evankeliumin (ilosanoman) viemiseen murheitten ja kipujen keskelle. Voimme karkottaa pahat henget laulamalla kiitosvirsiä. Huomaamme, että maailmasta tulisi parempi ja turvallisempi paikka, jos kaikki ihmiset eläisivät sovinnossa Jumalan, lähimmäisten ja itsensä kansssa.
Jumala näyttäisi tekstimme mukaan odottavan, jopa vaativan ihmisiltä uskollisuutta vähässä. Emme saisi halveksia Jumalan antamien lahjojen määrää. Emme saisi myöskään kadehtia toisten lahjoja. Kannattaa myös rukoilla taitoa, että osaisi näyttää missä yhteiskunta tai joku yksityinen on menossa väärään suuntaan. On asioita, joita ei voi korjata, jos vaurioittaa esim. toisten ihmisten elämää. Pahuus on voitettavissa vain kuuntelemalla Jumalan sanan neuvoja.
Salomo sanoo VanhanTestamentin tekstissä: ”Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa. Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hvyää.” (Snl. 14: 21-22)
Uuden Testamentin lukukappaleessa apostoli kirjoittaa: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että Hän, vaikka oli rikas , tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te Hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (II Kor. 8: 9)
Jumalan antaman lupauksen mukaan: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle ja Hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa” ja ”Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei siihen oma vaiva mitään lisää.”
Oletko Sinäkin, rakas Ystäväni, huomannut, että kun sanoo hyvän sanan toiselle tai auttaa häntä silloin, kun hänellä on vaikeaa, saa hyvän olon itselle ja kiitollisen mielen Jumalan armosta ja muista lahjoista.
Ihanaa on myös odottaa toivoen, että saamme kerran kuulla nämä sanat Herran suusta: ”Hyvä, sinä hyvä ja USKOLLINEN palvelija. Vähässä olit uskollinen. Minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon.”
Tässä toivossa: Aamen. |
