Lähimmäinen

Matteus 5: 43-48
**********************

”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän Taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt. 5:48)

Rukous: ”Herra, elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten./ Herra, auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee./ Sydäntäni ohjaa, anna minun, Herra, armossasi kasvaa, olla ihminen.”(V. 509: 1-2,4)

Meidän täytyy heti aluksi mennä historiassa takaisin vuosisadalle 1200 ennen Kristusta. Kiipeämme nyt yhdessä korkealle ja synkälle Siinain vuorelle. Menemme Mooseksen perässä ja näemme, miten Herra Jumala peittää kasvonsa ja Mooses kumartuu Hänen eteensä. Herran käsi antaa Moosekselle kaksi kivitaulua. Niistä toisessa on kolme Jumalan kymmenestä käskystä kansalle, joka vaeltaa kohti Luvattua maata. Toisessa taulussa on seitsemän käskyä. Nämä käskyt tulevat olemaan voimassa iankaikkisesti, ja kuuliaiset palkitaan iankaikkisella elämällä.

Dekalogin ensimmäinen taulu käsittelee rakkautta Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan ja toinen taulu koskee rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Siitä kokoelmasta muodostuu kansalle aamurukous Sma: Se kuuluu: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, mielestäsi ja kielestäsi ja lähimmäistä niinkuin itseäsi.” Tämä ”rakkauden kaksoiskäsky” tuli olemaan sekä Vanhan että Uuden liiton perusta. Jeesus sanoi, että tässä ovat sekä laki että profeetat. Raamatun selitysoppi täydentää käskyjä sillä, että ne ovat riippuvaisia toisistaan - eli, jos ei ole ensimmäistä ei ole toistakaan. Kansankielellä tämän voi ilmaista vaikka näin: ”Jos sie et rakasta Jumalaa, et sie ossaa rakastaa lähimmäistäkään.”

Jokainen varmaan ymmärtää, että ilman Luojaa ei olisi luotujakaan, ei olisi tätä omaakaan elämää. Herralla on valta antaa elämä sekä ottaa se pois. Elämä ja kuolema ovat Herran kädessä. Siksi oppi-isämme alkaa jokaisen käskyn selityksensä: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme….” Jumalan rakastaminen ja kunnioittaminen on kaiken sivistyksen pohja.

Jumala on yksi, mutta lähimmäisiä on miljardeja. Ensimmäinen lähimmäisryhmä, mitä pitää rakastaa on oma perhe, etenkin äiti ja isä. Jumala on luvannut, että vanhempiaan kunnioittava lapsi saa menestyksen ja pitkän iän. Viides käsky on ehdoton: ”Älä tapa.” Lähimmäisen tappaminen on luokiteltu myöhemmin ”kuolemansynniksi”. Päivän epistolassa rakkauden apostoli Johannes sanoo jyrkästi: ”joka vihaa veljeänsä (lähimmäistään) on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka pysyisi.”(I Joh. 3:15).

Kahdeksas käsky on vaikea. Viime pyhän epistolassa Jaakob kertoo kielestä, jolla voi vahingoittaa lähimmäistä pahastikin. Paha ja maalittava puhe koskee lähimmäisen mainetta ja pilaa toisen ihmisen toimeentulon ja mielen terveyden. Jeesus kehottaa päivän evankeliumissa, joka on otettu vuorisaarnasta, että jopa vainoajan puolesta tulee rukoilla ja katsoa mallia Jumalasta, joka antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin ja sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin.(Matt. 5: 45). Kokemuksesta tiedämme, että juoruilun seurauksia on vaikea saada korjatuksi. Sanoilla kiusaaminen ja leikittely voi johtaa jopa itsemurhiin. Siksi uskovaiset koettavat opettaa lapsilleen puhumaan vain hyvää toisista ihmisistä ja katkaisemaan juorut ja väärät todistukset alkuunsa.

Vanhan testamentin tekstissä on kaunis esimerkki kuningas Saulin ja Davidin välisestä suhteesta. Teksti päättyy kauniisti: ”Kun Daavid oli päättänyt puheensa Saulille, Saul sanoi: ”Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid? Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa.” (I Sam.24: 17-18).

Vanhurskaudesta puhuu myös päivän psalmi. Siinä on ajatus: ”Hyvin käy sen ihmisen, joka on laupias. Hänen muistonsa säilyy ikuisesti, hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän ilolla katselee ahdistajiaan, hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 112: 5-9)

Jeesus päättää tämän päivän evankeliumin vaativasti. Hän sanoo: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän Taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt. 5:48) . Onko tuo mahdollista turmeltuneelle sukukunnalle? Ei todellakaan. Herra tarkoittaa lahjavanhurskautta, jonka uskova saa osakseen uskon kautta. Herra tarkoittaa sitä pukua, jonka Isä antaa tuhlaajalapsille kotiin paluun yhteydessä. Meillä on jopa lupa ”kerskata” Herrastamme, ylistää Hänen nimeänsä ja hyvyyttänsä ansiottomina palvelijoina.

(Joskus tekee mieli sanoa pilkkaajille, että he alkaisivat näyttää esimerkkiä, miten arjen keskellä uskovaisten tulisi käyttäytyä lähimmäisiä kohtaan. Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle: ”Ole sinä uskovaisten esikuva.”)

Martti Lutherilla oli uskovainen esimies: Juhana Staupitz. Kun Luther vaipui epätoivoon oman itsensä tutkistelemisen tähden, Staupitz rohkaisi häntä: ”Älä katso itseäsi, katso Kristukseen!” Sen mekin teemme erehtyväisinä ja osaamattomina nykyajan keskellä. Jeesukseen turvautujalla on iankaikkisen elämän t o i v o . Aamen.