Herran huoneessa

Joh. 10: 22-30
**************************

”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:27)

Rukous: ”Oi pyhä Herran temppeli, on siunatut sun porttisi; sä olet kallis meille. Sä kirkko olit isien, myös alla aikain vaikeiden, soit virvoitusta heille./ Eteesi rukouksessa ja sielun huokauksessa myös mun suo painaa pääni. Sä siunaa kirkon käyntini, niin että luokses nousisi mun kiitokseni ääni./ Sun täällä saan mä kohdata, puutteeni Sulle kertoa, Sä lahjas mulle kannat. Eteesi täällä köyhä saa sydämen tuskat vuodattaa, Sä lohdutusta annat./ On täällä hyvä olla mun, saan tuta rauhan siunatun ja vaivain paino raukee. Mua ruokit täällä sanallas, virvoitat läsnä olollas, kiitokseen suuni aukee.”(V.v. 206: 1,4-6)

Tarvitaanko vielä kirkkoja? Kyllä tarvitaan. Lahden torilla tapasin vuosia sitten kalliisiin turkiksiin pukeutuneen rouvan. Hän kysyi tietä. Samalla hän kiukustuneena ihmetteli, mihin tarvittiin Lahdessa noina aikoina rakennettua ”Ristin kirkkoa”. Hän puhui siitä, miten rahat voisi käyttää parempiin tarkoituksiin, kuten vaikka asunnottomille. Minä yritin hänelle kertoa, että kirkot ovat kautta aikoja olleet köyhien ihmisten juhlapaikkoja, heillä ei ole ollut mahdollisuutta mennä varakkaitten pääsylippuja vaativiin juhliin, orkestereihin eikä konsertteihin. Köyhille ja rikkaille tasa-arvoisesti tarjotaan paikka, mihin saa tulla ilmaiseksi kuuntelemaan korkeasti koulutettuja teologeja ja muusikkoja. Siellä tarjotaan apua ja lohdutusta, tukea ja viisautta. Siellä itse Herramme ja Vapahtajamme ovat läsnä ja kuulevat rukouksiamme. Rouva ei ollut ajatellut tätä puolta asian tiimoilta.

Kirkkoja on rakennettu kylien ja kuntien parhaille kukkuloille ja kauniitten maisemien keskelle, yleensä rakkaudesta ja suurella vaivalla. Esimerkiksi keskiaikaiset kivikirkot ovat arkkitehtoonisesti kauniita ja sisältä hyvällä akustiikalla varustettuja. Jokainen suuri kivi on tarkkaan sovitettu ja nostettu paikalleen vanhan ajan menetelmillä. Niissä pysyy sopiva lämpö talvellakin. Itse asiassa jokainen kirkko on taiteellisesti katsottuna ihme. Jotenkin olen kokenut, miten helppoa niissä on puhua ja laulaa.

Kirkko tulee kreikan sanasta ”Kyyriakee”, joka tarkoittaa ”Herran oma”. Tiedämme historiasta, että rakentajat ovat saaneet kirkkojen kautta koko kylät kukoistamaan ja Jumalan siunauksen alle. Kirkkoihin on väki kokoontunut erilaisilla kulkuneuvoilla pitkienkin matkojen takaa. Ihmiset ovat kunnioittaneet Jumalan sanan kuulemista (jo lukutaidottomuuden aikana) ja virsien tuomaa lohtua. Varsinkin vaikeina aikoina, nälän ja vilun saartamina. Muistamme myös, että kirkkojen läheisyydessä olleet pappilat ovat olleet avoinna tavallista kansaa varten.

Psalmin kirjoittaja toteaa päivän psalmitekstissä yksiselitteisesti: ”Herra, kuinka ihanat ovat asuinsijasi, Herra Sebaot!” Itseään hän kuvaa: ”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee; Sinun alttarisi Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.”

Vanhan Testamentin teksti kertoo temppelissä nukkuvasta Samuelista, jota Herra puhutteli. Siihen aikaan ”Herran sana oli harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia”. ”Jumalan lamppu ei ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli” -”Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle”. Muistamme, että Samuelista tuli Israelin kansan ensimmäinen tuomari, ja hän voiteli ensimmäiset kuninkaat, myös Daavidin.

Minä olin odottanut ja rukoillut toista lasta kauan. Lopulta sain tasan 50 vuotta sitten suuren vaivan ja kipujen jälkeen pojan, jonka nimeksi annoin Sami, Samuelin mukaisesti. ”Samuel” tarkoittaa suomeksi: ”Herra kuulee”. Hänen toiseksi nimekseen annoin ”Johannes”, joka tarkoittaa: ”Herra on armollinen”. Ja uskon edelleen, että hänen elämällään on muitakin hvyiä tarkoituksia kuin vain tämä, että hän on ollut äidilleen lohdutus ja ilo.

Päivän epistolassa pyhä apostoli Paavali vertaa kirkkoa Kristuksen ruumiiksi, jossa päänä on Jeesus itse ja me tavalliset ihmiset olemme jäseniä. Hän sanoo, että meillä on erilaisia armolahjoja, mutta tärkeintä on veljellinen rakkaus. Konkreettisesti Paavali neuvoo: ”Jos jollakin on virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan, jne.”

Päivän päätekstissä eli evankeliumissa Jeesus vertaa kirkkoa lammashuoneeseen. Se on ilmeisen pieni seurakunta, sillä kaikki tuntevat Paimenen ja tottelevat Häntä. Jeesuksen lampaat seuraavat Paimentaan. Jos lammas ei jaksa, piirtyvät hiekkaan vain yhdet jäljet. Paimen kantaa heikkoa lammasta. ”Seuraaminen” tarkoittaa myös sitä, että toisiansa rakastavat lampaat tekevät samoja hyviä tekoja, mitä Paimen on tehnyt. He etsivät kadonneita veljiä ja sisaria, hoitavat heitä ja heidän haavojaan, kaitsevat ja ruokkivat uupuneita ja sairaita ”lampaita”. Pienet lampaat eli karitsat suojellaan ja varjellaan susilta ja raatelevilta lauman ulkopuolisilta.

”Osaan´ en vaihettaisi, niin olen autuas, vaikk´ kaiken tarjoaisi maailma tavarat.” Aamen.