Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Joh. 4: 5-26
**************************

”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”

Rukous:”Oi, armon meri ihmeellinen, Sun vetes´ voimallista on! Syyn kaiken peset syntisistä, pois meistä torjut tuomion. Sä synnin vallan kukistat, mun niin kuin Nooan pelastat./ Elämän kirjahan kun piirsit, oi Jeesus, myös mun nimeni, mun kuolemasta eloon siirsit, suo, etten vain mä hukkuisi. Ah, auta, ettei mikään vois mua kädestäsi riistää pois.”

”Lähde-ihminen” on mielenkiintoinen termi. Mielenkiintoinen on myös tämän sunnuntain evankeliumiteksti. Siinä piilee vastaus kysymykseen, millainen on lähde-ihminen.

Jeesus oli tullut matkasta väsyneenä Samarian alueelle ja istuutunut Sykar-nimisen kaupungin kaivolle, jota kutsuttiin ”Jaakobin lähteeksi”. Muistamme, että Jaakob on yksi juutalaisen kansan kanta-isä. Hän oli ilmeisesti pakomatkalla joko mennessä tai palatessa ollut tämän lähteen äärellä. Matkalla oli tapahtunut myös ”Jaakobin paini”, jonka yhteydessä kanta-isä sai nimen ISRAEL(suomeksi: Jumalan taistelu), ja oli menettänyt siinä toisen lonkkansa kannatusvoiman. Sen jälkeen Jaakob ontui ja Raamatun mukaan ”nojasi matkasauvaansa”. Uuden Testamentin uskovaiset ovat verranneet matkasauvaa anteeksiantamuksen evankeliumiin, jonka varassa me kaikki saamme elää oman matkamme loppuun asti.

Jaakob eli ennen sitä aikaa, jolloin Samaria on julistettu kielletyksi kulkureitiksi. Matka Galileasta Jerusalemiin muuttuu sitä kautta puolta lyhyemmäksi kuin sallittu reitti. Jalan kulkeminen varsinkin kesäaikaan on ollut uuvuttavaa. Kertomuksen perusteella Jeesuksella ei ollut seuraa eikä aasia. Hänellä oli jano, muttei ammennusastiaa.

Jumalan johdattamana kaivolle saapui nainen astioineen. Jeesus puhutteli naista ja pyysi häneltä vettä. Siitäpä tuli mielenkiintoinen keskustelu. Nainenkin ihmetteli, miten juutalainen mies alkaa keskustella vieraan naisen kanssa kielletyllä alueella.

Jeesus puhuu ”elävästä vedestä”. Elävää vettä esiintyy meilläkin Suomessa ja varsinkin Suomen Lapissa. Meilläkin, Karjalan evakoilla, oli 1950-luvulla kaivo, josta ammensimme vettä karjalle ja perheellekin. Siinä säilyi lypsetty maito ja voi ja muukin jääkaappia vaativa ravintoaines tuoreena, ja vettä ilmestyi aina samaan korkeuteen eikä se jäätynyt talvellakaan, vaikka silloin oli kylmiä pakkastalvia.

Jeesus puhui vuorisaarnan alussa autuuden tuntomerkeistä. Hän sanoi mm.:”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, SILLÄ heidät ravitaan. Päivän epistolassa on lause: ”Henki ja morsian sanovat: ´ Tule!”, ja joka kuulee, sanokoon: ´ Tule!´´ . Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka TAHTOO, ottakoon elämän vettä lahjaksi!”

Kertomuksessa ei sanota, saiko Jeesus Jaakobin kaivon vettä. Hän alkoi puhua naiselle siitä vedestä, jota Hän itse voisi antaa naiselle, jolloin naisesta tulisi ”lähde-ihminen”, joka pulppuaisi iankaikkiseen elämään asti. Se kyllä naisesta tulikin, sillä hän alkoi kertoa Vapahtajastaan kaikille kaupunkinsa asukkaille ylistäen ja kiittäen.

Raamatussa puhutaan paljon elävästä vedestä. Raamattu-pohjaisia hengellisiä laulujakin on paljon. Suomessa yksi tunnetuimmista on ”Kristallivirta”-niminen laulu. Ilmestyskirjan viimeinen luku alkaa: ”Hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.” Samasta asiasta kertoi jo Vanhan Testamentin puolella pappis-profeetta Hesekiel. Hänen kertomuksensa (näkynsä) on vähän pidempi.

Näin Hesekiel kertoo: ”Sitten Hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Ja katso, vettä kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itää kohti. Ja vesi juoksi alas temppelin oikeanpuoleisen sivuseinämän alitse, alttarin eteläpuolitse. ...Mennessänsä itää kohti mies, mittanuora kädessään mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki; vettä oli nilkkoihin asti.../ sitten mittasi tuhat - ja vettä oli polviin asti…./sitten mittasi tuhat -ja vettä oli lantioihin asti…../Sitten hän mittasi tuhat: tuli VIRTA, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi. …...Virran varrella, sen molemmilla rannoilla kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät; joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet vuotavat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavat.” (Hes.47)

Hesekiel pääsi kuivasta luurankomerestä näkemään ja kokemaan Jumalan armon suuruutta. ”Armon meri se on…”

Myös kuningas-profeetta Jesaja kertoo jopa runollisesti Elävän veden vaikutusta erämaassa: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja…..Silloin rampa hyppii niin kuin peura, ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aaavikkosutten asunnossa, missä ne makaavat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.”(Jes. 35)

”Kärsimyksen profeetta” Jeremia huokasi kansansa puolesta: Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: MINUT, ELÄVÄN VEDEN LÄHTEEN he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.”(Jer. 2:13)

Elävä vesi paransi ja muutti Sykarin naisen elämän. Hän sai puhdistuksen Jumalan armon virrasta, lahjaksi. Mekin saamme omistaa oikeuden elävän veden lähteeseen, kun rukoilemme ja pyydämme sitä Herrralta ja Kuninkaaltamme, Jeesukselta.

(Youtubessa on laulu: ”Elävää vettä!”, jota esittää oppilaani Reijo Ikonen)