Kynttilänpäivä

Luukas 2:22-33
************************

”Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet Sinun Autuutesi.”(Lk. 2: 29-30)

Rukous: ”Suo mun lailla Simeonin vain Sua ,Herra, katsella; nähdä, että autuuteni minulla on Sinussa, että autuus kaikkien, myös on minun, vaivaisen.”

Kynttilänpäivä on LUPAUS VALOSTA. Vanhat sanoivat: ”Kevättä kynttelistä!”. Se kirkkaus ja valo, joka säteilee Jumalasta, on toistaiseksi vain aavistelun varassa, sillä päivän tekstit todistavat, että kukaan ihminen ei voi katsella sitä valoa ja kirkkautta, mikä pyhillä on taivaassa. Me olemme vasta matkalla kohti valoa ja ikikevättä.

Raamatussa verrataan Kristuksen kirkkautta AURINKOON. Sen sijaan lain valossa kulkijat ovat Vanhan Testamentin uskovaisia, jotka joutuivat kulkemaan KUUN valossa. Kuun valossa näkee vain suurimmat synnit, esimerkiksi kymmenen käskyn rikkomiset. Auringon valossa Pyhä Henki paljastaa, että ns. ”pienetkin” synnit kadottavat. Laki ajaa Kristuksen eli valon lähteen luokse.

Päivän evankeliumi kertoo pienestä Jumalan Pojasta, joka TOI JUMALAN KIRKKAUDESTA SÄTEEN tänne maan päälle. Hänen äitinsä tuli puhdistettavaksi Jerusalemin temppeliin Mooseksen lain mukaan, koska perhe oli silloin vielä lain alainen. Meidän tähtemme Jeesus täytti lain käskyt, että ”lapset” saisivat olla vapaat ja omistaa Pyhän Hengen antaman valon.

Kynttilänpäivän teksteistä huomaamme, että MYÖS VANHAN TESTAMENTIN USKOVAISILLA OLI PYHÄ HENKI. Luukas kirjoittaa: ”Pyhä Henki oli hänen (Simeonin) päällä, ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ole näkevä kuolemaa ennen kuin oli nähnyt Herran Voidellun (Messiaan).” Pyhän Hengen voimasta profeetat olivat jo osanneet ennustaa Jeesuksen tulon maailmaan. Simeon osasi suunnistaa oikean lapsen luokse ja ottaa Hänet syliinsä. Simeon osasi myös sanoa, mitä tehtävää tämä pienokainen tuli tänne maailmaan suorittamaan.” Onnellisena Simeon toteaa: ”Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä minun silmäni ovat nähneet Sinun autuutesi, jonka Sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi , joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”

(Simeonin sanoja lainasi raskaasti elämän koettelema äitini 93-vuotiaana, kun hänen nuorin lapsensa pääsi vapaaksi työpaikan kirouksesta ja sai elannon lapsilleen.)

Eräs rakkaimmista Raamatun kohdista omalle sielulleni on Jesajan kirjan luvussa 42: ”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. SÄRJETTYÄ RUOKOA HÄN EI MUSERRA, ja SUITSEVAISTA KYNTTILÄN SYDÄNTÄ HÄN EI SAMMUTA. Hän levittää oikeutta uskollisesti.”

(Kerran opiskeluaikanani kävelin Aleksanterinkatua ja vastaani tuli tiedekuntani dosentti Yrjö Knuutila. En muista keskustelun kokonaisuutta, mutta hän käytti minusta tätä vertausta: ”… ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.” Minusta opiskelijatoverit käyttivät lempinimeä ”Piipi”. Jotain erikoista minun äänessäni kuitenkin on, koska se on herättänyt paljon huomiota. Varmaan opettajani tarkoitti hyvää.)

Tiedämme, että juutalaisuuden yksi merkittävä symboli on SEITSENHAARAINEN KYNTTILÄNJALKA. Seitsemän on heille PYHÄ luku. Vanhassa Testamentissa luomistapahtumasta alkaen on mainittu seitsemän ainakin 50 kertaa. Seitsemäs päivä on Jumalan sapatti. Jeesus sanoi, että ”SAPATTI ON ANNETTU IHMISTÄ VARTEN.” Lepopäivän säätäminen on ensimmäinen työsuojelulaki. Jopa ”eläinsuojelulaki”, sillä vetojuhtienkin piti levätä sapattina. Jeesuskin sanoi : ”Jos veljesi katuu, anna hänelle anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.”

Vaikkka Ilmestyskirjan kirjoittaja lienee kristitty, hänkin lähetti kirjeen Jeesuksen nimissä ”seitsemän seurakunnan enkelille” eli johtajalle.

Valon lähteenä kynttilä on toiminut aikojen alusta, samoin öljylamppu. Kynttilän valo on elävä. Sellaisen elävän valon kanssa minustakin tuli ylioppilas.

”Sinun sanasi on jalkaini lamppu ja valkeus teilläni.” ”Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.”

Saarnavirrestäni: ”Suo Herra, armos loistaa Sun istuimeltasi ja vedä valollasi mua valkeuteesi. Pois poista epäusko ja ole aamurusko mun sydämelleni.” Aamen.