Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:306171 kpl

Taivaan kansalaisena maailmassa

Johannes 15: 10-17
**********************

Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.”(Joh.15: 19)

Rukous: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Suo tahtos tekijäks mun tulla ja nuhteitasi totella. Ja käydä tielläs taivaaseen; elämään , iloon ikuiseen.”(V.v. 212:3)

Jos tämän pyhäpäivän otsikko olisi: ”Kahden maan kansalainen”, kuten eräs saarna tänään alkoi, voisimme joutua sekaannuksen tilaan. Tällä historian hetkellä nimittäin keskustellaan siitä, voisimmeko olla useamman maan kansalaisia täällä maailmassa. Taivaan kansalaisuus ei ole yhteismitallinen kahden ajallisen valtion kansalaisuuden kanssa. Siksi otin tuon Johanneksen jakeen 19, jossa Jeesus sanoo, että Hän itse on valinnut taivaan kansalaiset maailmasta, ja siksi heitä vihataan maailman lasten joukossa, koska Majesteettia itseään on vihattu ja ristiinnaulittu. Mehän tiedämme, että taivaan kansalaiseksi pääsee vain uudestisyntymisen kautta, jos kasteen liiton jälkeen on lähdetty seikkailemaan maailmaan tuhlaajapojan retkille.

Vanha suomalaisten ajatus kuuluu: ”Käsi aurassa, sydän taivaassa.” Me teemme täällä ajassa työtä isänmaamme hyväksi, kuten Jumalan Sana neuvoo: ”Rakentakaa sen kaupungin parasta, missä asutte.” Onhan todettu, että parhaat ja rehellisimmät työntekijät tulevat uskovien piiristä, koska uskovaiset tekevät työtä Jumalan silmien valvonnassa, mitä penseät maan kansalaiset eivät tee. Vastuita annetaan paitsi korkeasti koulutetuille myös raittiille ja rehelliselle työtä kammoksumattomalle kansalaiselle.

Selvennyksen vuoksi siis: Suomen kansalaiseksi pääsee pääsääntöisesti se, joka syntyy täällä suomalaisista vanhemmista. Taivaan kansalaiseksi pääseen Jumalan armovalinnan kautta. Se on sama asia kuin tämä: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, samoin perhekuntasi.” Jo 2000 vuotta uskovat vanhemmat ovat vieneet lapsensa jo kahden kuukauden vanhana osalliseksi taivaan kansalaisuudesta kasteen kautta. Tahallinen synnin tekeminen aiheuttaa kuitenkin vahingon, että menettää taivaan kansalaisuuden. Jumalan armoon perustuu se, että Herra antaa mahdollisuuden uudestaan tarttua kiinni iankaikkiseen elämään uudestisyntymisessä Pyhän Hengen ja sovitusviran kautta .

Jeesus jättää omilleen tehtäväksi rakastaa toinen toistaan. Tehtävänanto koskee opetuslapsia. Ilman Jumalan rakkautta ajallinen rakkaus kohdistuu enimmäkseen vain rakastajaan itseensä. Jumalan rakkaus meissä vaikuttaa lähimmäisen rakkautta, mutta varsinkin uskonveljien ja sisarten hoivaamista ja huolenpitoa. Tämän asianlaidan vuoksi erosivat uskovaiset jo alkukirkon aikana. Historia kertoo, miten kristillinen seurakunta eli kirkko piti huolta köyhistä, sairaista, leskistä, orvoista toisin kuin Rooman valtakunta. ”Siitä teidät tunnetaan, että teillä on keskinäinen rakkaus.”

Myös päivän epistolassa rakkauden apostoli Johannes muistuttaa Jumalan omien keskinäisestä rakkaudesta. Hänen mottonsa oli vielä vanhana yli 90-vuotiaana kun hänet kannettiin seurakunnan kokoukseen paareilla tämä: ”Lapsukaiset, rakastakaa toisianne!”. Päivän tekstissä hän laajentaa mottoansa sanomalla: ”Älkäämme rakastako sanalla ja kielellä vaan teossa ja totuudessa.”(I Joh.: 3: 18)

Johanneksen mukaan Jumalan käsky on tässä:”Meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toisiamme, niinkuin Hän on meitä rakastanut ja antanut henkensä meidän edestämme”

Tämän ajan keskellä on syytä pitää kiinni kruunustaan eli asemastaan Jeesuksen sisarena ja veljenä, sillä maailman viha on kiihtymässä Kristuksen nimeen uskovia kohtaan. Myös lähetystyö on hiipumassa ja evankeliumi siirtyy pois vanhoista kristityistä maista sinne missä sitä kipeästi tarvitaan.

Päivän virren viimeiseen säkeistöön voimme lopuksi yhtyä. Se kuuluu: ” Sä kunniakses olet luonut myös minut tänne maailmaan, ja kaikki tarpeet mulle suonut tääll´ aina asti kuolemaan. Siis anna armos minulle, ett´ elän, kuolen sinulle.”(212:5) Amen.