Apostolien päivä

Markus 3:13-19
****************

” Minä (Jeesus) pelastan sinut (Sauluksen) sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” (Apt. 26: 17-18)

Rukous: ”Suo, Herra, sama Henkes meille kuin annoit kerran apostoleille. He vaikka joutui vaarain teille, niin sanaa julisti he kansoille. He veivät armokutsus maailmaan, Sä autoit kansat siihen uskomaan. / Lähetä Henkes toimiamme kirkoissa, kouluissamme johtamaan; ja niissä nuorukaisiamme Sun kansas yhteyteen saattamaan, niin että uskolliset, hartahat, sais seurakuntas heistä johtajat.”(V.v. 183: 1,7)

Ensi alkuun voisi ajatella, että päivän evankeliumi on pelkkä luettelo Jeesuksen opetuslapsista, joita myöhemmin kutsutaan apostoleiksi. Apostoli tarkoittaa samaa kuin ”akreditoitu lähettiläs”, mutta sanaan liitetään lisäksi tieto, että nämä ihmiset olivat Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijätodistajia. Juudas Iskariotista en ole varma. Hänen tilalleen valittiin petoksen jälkeen arvalla opetuslapsi Mattias. Myöskin Saulus Tarsolaista kutsutaan Herran apostoli Paavaliksi tai ”pakanain apostoliksi”.

Tarkemmin evankeliumin alkua lukiessa löytyy tärkeämpiä painotuksia. Nimittäin se, että Jeesus itse ”valitsi” nuo miehet, jotka esiintyvät luettelossa ja asetti heidät apostolin ”virkaan”. Apostolien tuli olla ”Jeesuksen kanssa”, heidän tuli ”saarnata lähettiläinä” ja ”ajaa ulos pahoja henkiä (riivaajia) ihmisistä”. Jeesus antoi Simonille uuden nimen: Pietari (kallio). Nuo 12 olivat: Pietari, ”ukkosenjyrinän pojat” Jaakob ja Johannes (Sebedeuksen pojat), Andreas, Filippus, Bartolomeus, Matteus (ent. Leevi), Tuomas, Jaakob(Alfeuksen poika) , Taddeus ja Simon (kiivailija). Joukkoon kuului Jeesuksen kavaltamiseen asti kukkaronvartija Juudas (Iskariot). Vanhojen historiatietojen perusteella kukin apostoleista oli viimeistään Jerusalemin hävityksen jälkeen jonkin maan tai maanosan ensimmäinen lähetyssaarnaaja.

Päivän epistola on Paavalin oma kertomus (memoraatti) kuningas Agrippalle. Alussa hän esittelee itsensä: ”Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa. He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.” Tietojemme mukaan Paavali oli Gamalielin yliopistossa juutalaisen lain opettaja eli professori. Kertomus alkaa: ”Lu u l i n minäkin, että minun tuli paljon taistella, Jeesuksen, Nasaretilaisen nimeä vastaan.”

Sitten Paavali kertoi, miten järkyttäviä tekoja hän teki luulotaudin aikana Jerusalemissa. Lupa tappaa kristittyjä taskussaan hän lähti Damaskokseen (joka oli truvakaupunki kahden maan rajalla). Sillä tiellä Paavali kohtasi Jeesuksen. Paavali ja hänen seuralaisensa näkivät valon, joka oli auringon valoakin kirkkaampi. Hän ja saattajat kaatuivat maahan ja Paavali kuuli äänen puhuvan hänelle hebreankielellä: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan!” Paavali sanoi: ”Kuka olet, herra?” Ja Herra vastasi: ” Minä olen Jeesus, jota vainoat.”Jeesus lupasi pelastaa Sauluksen ja asettaa hänet viemään evankeliumia pakanakansoille.

Damaskoksessa Jeesus lähetti Ananias-nimisen kristityn menemään tiettyyn osoitteeseen, sokeutuneen Sauluksen luokse. Ananias totteli Herran käskyä ja meni tappajan luokse, pani molemmat kätensä Saulin pään päälle ja puhutteli häntä lempeästi: ”Veljeni Saul, - Herra lähetti minut- Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” Suomukset putosivat sekä fyysisesti että hengellisesti Saulin silmistä ja hänellä alkoi u s k o n aikakausi, uusi elämä Herran seurassa ja seurakunnassa.

Me emme voi olla apostoleita, mutta me voimme olla pikkulähettiläitä ainakin tuttavapiirissä ja sukulaistemme keskellä. Mutta elämme kiitollisin mielin, että näitä Herran ”apostoleita” on osunut myös ”Hämeen maille”. Piispa Rothovius tosin arvosteli meitä suomalaisia, että me olemme jääräpäisiä pakanoita, jotka herrojen edessä teeskentelemme hyvää käytöstä, mutta keskenämme noudatamme vanhoja pakanuskontojen oppeja, kiroilemme ja tappelemme. - Herra antoi armonsa koittaa varsinkin 1800-luvulla, jolloin vahvat herätysliikkeemme saivat kansamme synnintuntoon ja sitä kautta elävään uskoon. Nyt näyttää siltä, että Herra on siirtämässä evankeliumia kolmansiin maanosiin.

Osa suomalaisista on vielä lapsenuskossa ja turvautuu vanhaan evankeliumiin: ”Jeesus on minun Herrani!” Aamen.