KIRKASTUSSUNNUNTAI

Luukas 9:28-36
********************

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.(2.Kor.:3:18)

Rukous: ”Kirkasta, oi Kristus meille ristin uhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä./ Sun on, Jeesus, alkamasi uskoni ja kilvoitus. Sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut nääntyneen noudat kotiin taivaaseen.”(V. 301: 1,6)

Kirkastussunnuntain teksti keskikesällä v. 2024 j.Kr. vie meidät taas kerran ”kirkastusvuorelle”, mahdollisesti Taaborin vuorelle Galileassa. Siellä meidän katseltavana ovat opetuslapset Pietari ja veljekset Jaakob ja Johannes. Keskeisenä hahmona on Vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka Isä kirkastaa opetuslasten uskon vahvistamiseksi (kirkastamiseksi) siten, että Jeesuksen kasvot muuttuvat loistamaan niin kuin aurinko ja Hänen vaatteensa tulevat valkeaksi kuin valo. Vuorelle ilmestyvät myös Vanhan Testamentin keskeiset henkilöt Mooses ja Elia. Nämä vanhasta maailmasta tutut merkkimiehet vieläpä keskustelevat Jeesuksen kanssa. Eli: Herra ilmaisee uskovaisille todeksi Raamatun sanat: Jumalan tykönä ei ole kuolemaa, vaan Hänessä kaikki sukupolvet elävät.

Mooseksesta päivän teksti kertoo, miten hän tuli alas Siinain vuorelta lain käskyt (kivitaulut) käsissään kasvot kirkastettuina. Aina kun Mooses kävi keskustelemassa Herran kanssa, hän tuli kasvaot kirkastettuina kansan pariin. Ihmiset pelästyivät kasvojen kirkkaudesta siinä määrin, että Mooses alkoi peittää kasvonsa liinalla (Mooseksen peite) tavallisissa ajallisissa puuhissa. Muistamme myös, että aina kun joku enkeleistä toi sanomaa Herralta, ihmiset pelästyivät ja lankesivat polvilleen. Jumalan kirkkaus on niin suurta, ettei ihmissilmillä ole mahdollista nähdä sitä kirkkautta eikä sanoja sen kuvaamiseen. Käännösvirheen vuoksi muutamat taiteilijat ovat kuvanneet Moosekselle sarvet.

Ei myöskään luonnollista aurinkoa voi katsoa sokeutumatta. Ihmiset käyttävät polarisoituja aurinkolaseja sekä noettuja laseja katsellessaan ”auringonpimennystä”. Muistamme myös Saulin, joka sokeutui nähdessään Jeesuksen Damaskon tiellä. Kun Saulus totteli Jeesusta ja kohtasi uskovaisen Ananiaksen kaupungissa, hän sai näkönsä jälleen. Asiaa kuvataan, että ”suomukset putosivat Saulin silmistä”.

Epistolatekstissä apostoli puhuu ”Mooseksen peitteestä”, joka on epäuskoisten sydämen päällä. Paavali lisää: ”mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.”

Pietari innostui keskellä kirkastusvuoritapahtumaa pyytämään Jeesukselta: ”Meidän on tässä hyvä olla; teemmekö tähän kolme majaa: Sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden?” Mutta Pietari ei tiennyt, mitä puhui.

Yht´äkkiä pilvi verhosi tapahtuman ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa Häntä”. Pilvi vei mukanaan Mooseksen ja Eliaan ja jätti Jeesuksen yksin opetuslasten eteen. Siitä alkoi ristin tie kohti Jerusalemia.

Me, joilta Jumalan armovalinnan mukaanon riisuttu Mooseksen peite (lakiuskonto) sydämemme päältä, olemme samalla hetkellä kokeneet Herran Hengen vapauttavan voiman. Ilman kirkastusvuoren kokemusta emme olisi jaksaneet lähteä ristin tielle. Nyt meidän tavoitteenamme ja päämääränämme on uusi Jerusalem, kirkkauden maa, mistä Ilmestyskirja kertoo.

”Tuonne, tuonne kaipaan tähtitarhain taa! Siellä, siellä oottaa kirkkauden maa. Ah, jos sinne kerran pääsisin mä pois, silloin, silloin mulla rauha suuri ois!”(Soinne) Aamen.