Kynttilänpäivä

Luukas 2: 22-33
****************

” Ja Simeon siunasi heitä ja sonoi Marialle, Hänen äidilleen: Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelisssa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. Myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.”(Luukas 3: 34-35; 1938)

Rukous: ”Jeesus, lailla Simeonin suo mun vain Sua katsella, nähdä, että autuuteni minulla on Sinussa, että autuus kaikkien, myös on minun, vaivaisen.”(V.v.: 46: 6)

Tänään ovat palaneet kynttilät. Elämme kevään alkupäivää ja puhumme valosta. Sananlaskusta olemme oppineet: ”Älä moiti pimeyttä, sytytä ennemmin kynttilä!” Pienikin valon lähde, vaikkapa kynttilän sydämestä, tuo pimeyteen lämpöä ja iloa. Jeesus, jota voisi kutsua vaikka positiivisuuden ja toivon herättäjäksi, on sanonut: ”Ei kynttilää panna vakan alle,vaan kynttilänjalkaan, että se valaisisi koko huoneen.” Oppilailleen Hän sanoi: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi vuorella oleva kaupunki olla kätkössä. - Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä , että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Vuorisaarnan loppupuolella Jeesus puhuu silmästä. Hän sanoo:”Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Mutta, jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”

Kynttilänpäivänä vietetään juhlaa Jeesus-lapsen kunniaksi. Hänet viedään pyhitettäväksi Jerusalemin temppeliin. Rituaalin vahvistamiseksi uhrataan pari kyyhkysen poikaa Herran alttarille. Toinen päivän keskeinen henkilö on vanha Simeon, joka on odottanut koko ikänsä Israelin lohdutusta. Nyt hän sai nähdä pienen Kuninkaan, otti Hänet syliinsä ja sanoi: ”Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanojesi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet Sinun autuutesi, jonka Sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestynyt pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille!”

Kynttilänpäivä virittää ajatuksemme muistelemaan erästä vanhaa tapaa, joka oli jo 1200 e.Kr. . - Jumalan kansalla oli tapana laulaa kiitosvirsiä suurten tapahtumien yhteydessä. Muistamme Mirjamin kiitosvirren, kun pakomatkalla olleet hebrealaiset olivat ylittäneet Punaisen meren. Muistamme Korkean Veisun , jonka sulhanen lauloi morsiamelleen hääjuhlien yhteydessä. Muistamme Daavidin, runoilijoiden kuninkaan, joka lauloi peräti 150 psalmia Raamattuumme. Muistamme Valitusvirret, joihin viime pyhän saarnassa viittasin. Myös Jeesuksen ajan jälkeen seurakuntaa kehotettiin laulamaan psalmeja ja kiitosvirsiä kokouksissaan. Hengellinen musiikki on edelleen suuri mahdollisuus julistaa evankelimia ja lohduttaa taivaan tien matkamiehiä. Tänä aikana varsinkin kaikki tarvitsemme rohkaisua, jopa melkein huutomerkein varustettuja kannustuslauluja pimeän korven keskelle.

Jos käväisemme nykyajassa hetkeksi. - Samoin kuin Sakaria-isä ja vanha Simeon, myös tämän ajan isillä ja äideillä on tapana säveltää ja laulaa kauniita lauluja vaikkapa hääjuhlissa tai lasten kastejuhlissa. Muista Porvoosta erään isän, joka sävelsi oman häämarssinsa ja molempien lastensa kastejuhlissa kastevirret ja runot. Myös omissa häissäni kanttorit soittivat ja lauloivat ja sävelsivät omia häämarssejaan ja alkusoittoja toivomiimme lauluihin ja virsiin. Heille, kuten myös kuvataiteilijoille on annettu erikoinen lahja, jolla voi tuoda valoa ihmisten ilon ja surun hetkiin. Erityisesti toivoa herättävät kiitosvirret ovat tarpeen nykypäivän haasteitten keskellä.

Muistamme, miten maailmankaikkeus tärähti, kun Herra sanoi: ”Tulkoon valkeus; ja valkeus tuli!” Jumalan käsissä ovat kaikki onnellisuuden lähteet. Ps. 104 alkaa: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani. Sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on Sinun pukusi. Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan.” Tästä kirkkaudesta puhutaan paljon myös Ilmestyskirjassa ja muissa apokalyptisissä kirjoissa. Perillä taivaassa ei enää tarvita aurinkoa eikä kuuta, sillä Herra itse on siellä valkeus. Jeesusta vertaamme hengellisenä ”Aurinkona” kuten virressä :”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella!”

Lopuksi muistelemme lupausta Jesajan kirjasta: ”Särjettyä ruokoa Hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” Tähän , siipien suojaan saamme itsekukin turvautua. Aamen.