Jeesus herättää uskon

Markus 1: 29-39
*******************

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala!”(2.Kor. :1:3; 1938)

Rukous: ”Sinuhun, Jeesus ainoaan mä turvaan tuskissani. En muuta turvaa tunnekaan mä ahdistuksissani! Ei mikään voima maallinen, ei taitavinkaan ihminen voi auttaa ahdistuksesta. Siis Sinua ,vain huudan, toivo ainoa./ Suo usko mulle armostas, se kallis lahja taivaan. Niin, että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja veljiäni armahtaa. Näin eläissä ja kuollessa suo apua, ja karkota pois kiusaaja.”(V.296:1,3)

Tänä aikana on erityisen tärkeää pohtia, miksi Jeesuksen pitäisi herättää meissä usko? Kysymyksen tärkeyteen tulemme, kun ajattelemme ns. ”uushenkisyyttä”, mitä ihmiset pyrkivät uskomisen sijasta harjoittamaan. Uushenkisyys on saanut ainekset lähinnä hindulaisuudesta tai bahai-uskonnosta. Siinä ihminen on itselleen hyväntekijä ja jumala. Erilaisin metodein pyritään luomaan itselleen ”turvallinen olotila”, missä ei kilvoitella eikä kilpailla päämäärähakuisesti. Ihminen on osa luontoa ja ajan tullen päätyy luonnon kiertokulkuun ja jossain vaiheessa yhtyy maailmansieluun. Päivän Vanhan Testamentin teksti kumoaa tälläisen ajatuksen. Luojamme sanoo selvästi : ”Katsokaa nyt, että, minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi. Minä lyön ja minä parannan, eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.”(5.Moos. 32: 39: 1938).

Ne, joissa Jeesus on saanut herättää uskon luottavat Jumalan Sanan voimaan ja siihen turvaan, jonka Herra enkeleineen ihmislapselle antaa. ”Rauhassa minä menen levolle ja nukun siipiensä suojassa.” Miljoonat kristityt kokevat ainoaksi turvakseen Jumalan vahvat kädet ja laupiaan sydämen. Monet ovat pettyneet, kun ovat liiaksi turvautuneet omiin voimiinsa ja viisauteensa tai lähimmäisten apuun hädän tullen.

Epistolatekstin kirjoittanut apostoli puhuu kärsimyksestä ja ahdistuksesta, joissa Jumala lohduttaa uskoviaan, jotta nämä voisivat lohduttaa niitä, jotka ovat kaikkinaisissa ahdistuksissa. Uskomme niin, että Herralta avun saaneet ovat auttajan asemassa, kun taas epäuskoiset enemmän ”riivaajien vallan alla” eli monin kerroin suuremmissa ahdistuksissa. Tämän olemme myös käytännössä tajunneet; siksi meissä soi kiitosvirsi Herralle.

Päivän evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus paransi ensin Kapernaumissa Pietarin anopin kovasta kuumeesta niin, että hän jo pystyi palvelemaan vieraitaan. Viesti kulki nopeasti ja pian olivat läheiset tuoneet kaikki sairaansa Jeesuksen parannettavaksi. Jeesus ajoi myös pois pahoja henkiä, joita siihen aikaan kutsuttiin ”riivaajiksi”. Se joukko lienee lukematon, jotka Jeesus on parantanut yli 2.000 vuoden aikana, vaikka kaikissa parannetuissa ei ole herännyt usko Häneen, kuten kertomus kymmenen spitaalisen parantumisesta kertoo. Ainoastaan 10% kaikista parannetuista edes ymmärtää, että Jeesus on heidät parantanut, nykyisin usein myös lääkäreitä avuksi käyttäen. Jeesuksen työtovereina lääkärit voisivat parantaa myös sen pahan olon, jota monet nuoremme ja vanhatkin kokevat elämässään. Ristikin muuttuu kevyemmäksi, kun uskoo Jumalan kutsuvaan rakkauteen ja vertaa omaa kärsimystään ”Herran kärsivään palvelijaan”, Jeesukseen (EbedJahve) (ks. Jesaja 53).

Muutama vuosikymmen sitten Keski-Euroopassa elänyt ateisti sanoi, että kristityt voittavat lopulta, koska heillä on antaa ihmisille toivo, tai toivon näköala. Sitä ateisteilla ei ole.

Jos Jeesus on herättänyt meissä uskon, Hän on samalla antanut meille päämäärän. Me olemme matkalla taivaan kotiin. Raamattu lupaa, että siellä ei ole enää kärsimystä, ei ahdistusta eikä huonoa oloa. Herra itse on pyyhkivä kaikki kyyneleet silmistämme. Siksi me emme halua yhtyä maailmansieluun, emmekä palvella jumalia, jotka eivät voi meitä auttaa, vaan turvaamme Häneen, joka ei nuku eikä torku, vaan rakkaasti valvoo kulkuamme ja Pyhän Henkensä avulla ohjaa meitä oikeille poluille. Siitä kiitos Jeesukselle, rakkaalle Veljelle ”vaivassa ja valtakunnassa”. Aamen.