Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:302001 kpl

Hyvä Paimen

Johannes 10: 1-10
********************

Ei Herra pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki meidän syntimme Hän heittää meren syvyyteen.”(Miika 7: 18b-19)

Rukous: ”Kaitse, Jeesus, Paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman Sinua. Luonas turvani on parhain, ah, jos siihen mä jo varhain, nuoruudessa pääsisin, loppuun asti pysyisin. / Hyvä paimen rakastaapi omaa lammaslaumaansa. Rakkautta myös Hän saapi lampailtansa omilta. Niin mua hoida armossasi, Hyvä Paimen, huomassasi, että myös mä rakastan Sinua vain ainian.”

Raamatussa ei puhuta mitään nykyaikaisista papin viroista. Siellä kyllä mainitaan ”Melkisedekin pappeus” eli ”Pyhän Hengen pappeus”, sekä muutamissa kohdissa on maininta: ”Ylimmäisestä papista” eli Jeesuksesta ,sekä Jerusalemin temppelin papeista, ja taisipa olla kertomuksessa Laupiaasta samarialaisesta yksi pappi, joka jätti pahoinpidellyn ihmisen tien poskeen.

Jumalan ilmoitus paimenen virasta on painoarvoltaan yksi varteenotettava tehtävä. Jumalan Sana tarkoittaa, että me ihmiset olemme verrattavissa lampaisiin, joiden tulisi seurata Hyvää Paimenta, Jeesusta, Vapahtajaamme. Jumalan kutsumat ja asettamat kansan johtajat ja seurakunnan johtajat ovat paimenia, joiden tulee ruokkia ja kaitsea lampaita, että ne olisivat turvassa susilta ja varkailta. Vanhassa Testamentissa puhutaan myös ”Muurin vartijoista”, joiden tulee tarkkaavaisesti seurata, ettei vihollinen pääse yllättämään lammaslaumaa (Israelin kansaa).

Jeesus kuvaa päivän tekstissä, miten toimitaan oikeassa seurakunnassa eli Jumalan valtakunnassa eli ”lammastarhassa”. Paimen kulkee edellä ja lammaslauma seuraa paimenta. Lampaat tuntevat paimenen äänen ja kulkevat mahdollisimman lähellä paimenta, sillä paimen johdattaa lauman hyville laidunmaille ja kirkkaitten purojen äärelle. Hyvä Paimen kutsuu lampaitansa nimeltä. Hän etsii eksyneet ja hoitaa niiden haavat sekä tuo ne takaisin lammaslaumaan. Lammastarhassa on ovi ja ilmeisesti myös aita. Jos joku tulee lammashuoneeseen muuta kautta kuin ovesta, se on varas tai ryöväri.

Paimenpsalmissa, jonka kuningas David kirjoitti Israelin kansan laulukirjaan, mainitaan, että paimen johtaa laumaansa ”vitsalla ja sauvalla”. Me ymmärsimme heti lapsena, että koukkupäinen sauva on tärkeä, sillä, jos lammas joutui erämaassa liian kauaksi paimenesta tai peräti putosi jyrkännettä alas tai kuoppaan, paimen veti lampaan takaisin lähelleen. Vitsan merkitystä emme ymmätäneet ennenkuin Israelissa käynyt pappismies selitti, että niissä maisemissa, missä paimentolaiset liikkuivat oli kuusi myrkkykäärmelajia, joita varten paimen löi maata kulkiessaan lammaslauman edellä. Hän karkotti siten vaarat varsinkin karitsojen edestä.

Paimen joutui joskus taistelemaan lampaittensa puolesta, jos susi tai karhu hyökkäisi. David oli nuorena joutunut käsin tappelemaan karhun kanssa. Hän voitti myös kolmemetrisen Goljatin. Molemmat tapaukset toimivat vertauskuvina reaalitapahtumista, joihin joutui 1000 vuotta myöhemmin ”Davidin Poika”, Jeesus. Jeesus antoi henkensä lampaittensa (myös meidän) edestä.

Jeesus puhui ja varoitti susista, jotka pukeutuvat lammasten vaatteisiin. Ne eksyttävät ja lopulta raatelevat lampaita. Tekstimme osuu juuri meidän ajanjaksoomme. Kristuksen omat ovat jo vainojen maailmassa. Jeesus rakastaa kaikkia tasavertaisesti ja vuodatti pyhän verensä lampaittensa autuudeksi. Kuitenkin suuri osa ihmiskunnasta etsii apua vierailta ja vääriltä paimenilta ja opettajilta. Siksi lopuksi rukoilemme aloittamastani virrestä loppusäkeet:

Kaikki eksynehet lampaat saata kotiin laumaasi, ettei heitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi. Harhateiltään luokses tuo ne, että yksi lammashuone, yksi paimen oisi myös. Täytä , Jeesus, armotyös / Jeesus, tule turvakseni! Jeesus, mulle armos tuo. Kasvos käännä puoleheni, sielulleni rauha suo. Ääntäs auta kuulemahan, Sinua vain seuraamahan. Kiitos aina olkoon Sun, Hyvä Paimeneni mun.” (V.v. 487: 1-2 ja 5-6)