Rakkauden laki

Luukas 6:27-31
****************

”Niinkuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.”(Luuk. 6:31)

Rukous: ”Suo minun rakentaa rauhaa ja oikeutta, ja itse osoittaa toisille laupeutta. Kun kaikki, mitä saan, on sinun lahjaasi, niin auta antamaan myös toisten tarpeeksi.”(V.: 520:5)

Tämän päivän tekstin lukijalle ensi vaikutelma saattaa olla, että pelastuminen olisi todellakin tekemisen varassa. Rakkaus ja laki ovat jokseenkin keskenään ristiriidassa. Ehkä eivät kuitenkaan. Siinain vuorella Jumala antoi lakinsa palvelijalleen Moosekselle suojellakseen kansaa siltä itseltään, tai nykyisin yksilöä itseltään. Paha eli sielunvihollinen on hyvin pahansuopa kaikelle rakkaudelle: puolisojen väliselle, ystävien väliselle, vanhemman ja lapsen väliselle ja sisarusten väliselle rakkaudelle. Vihkipareille olen usein neuvonut, ettei pidä kuunnella ulkopuolisten juoruja ja pahoja puheita, vaan olla kaikessa avoimia toisilleen eikä päästää ketään välimieheksi.

Jumalassa on rakkaus ja rakkauden lähde. Siksi Jumalan laissa on ensiksi puhuttu Jumalan ja ihmisten välisestä rakkaussuhteesta. Siitä sitten kumpuaa rakkaus toisiin ihmisiin, läheisiin ja kaukaisiin. Kymmenessä käskyssä ensimmäinen taulu käsittelee Jumalan rakastamista ja toinen taulu lähimmäisen rakastamista. Esimerkiksi neljännessä käskyssä on myös lupaus sille, joka noudattaa lain käskyä. Se puoli usein unohtuu: ”että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Jumala siunaa kuuliaiset lapset. Hän antaa enemmän kuin arvaammekaan, jos lähtökohtaisesti haluamme noudattaa Isämme toivomuksia. Lopuksi saamme iankaikkisen elämän, emme kuitenkaan lain noudattamisen vuoksi, vaan Jumalan armon ja rakkauden vuoksi.

Vihollisen rakastaminen on taitolaji. Eräästä psykiatrin kirjoittamasta kirjasta luimme, että kirjoittaja lähetti kukkasen joka kerta sille, joka oli parjannut häntä. Minäkin yritin kerran noudattaa tätä neuvoa eräälle, joka halusi sysätä koko perheeni turmioon. Aioin lähettää hänelle hyväksi katsomani ihanan kirjasen. Herra kuitenkin esti aikomukseni, sillä Hän tiesi paremmin, mitä siitä seuraisi: pilkkaa ja piinaa. Psykiatrin neuvo pätee ehkä niissä tapauksissa, joissa lähettäjä on hyvin vaikutusvaltainen ihminen. Meidän pienten ihmisten turva ja apu on ainoastaan Herran nimi. Psalmin kirjoittaja sanoo matkalaulussa: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti. Mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan…”

Rukous vainoojien ja pahantekijöiden puolesta onnistuu paremmin. Rukouksessa auttaa Pyhä Henki, Puolustaja. Auskultoinnin aikana opettajamme , tri T.P.Virkkunen piirsi taululle kuvan, miten rukous auttaa, jos isällä ja pojalla tai puolisoilla ovat ”sukset menneet ristiin”. Hän kuvasi, miten vain toisen osapuolen rukoillessa Jumalan Henki vaikuttaa myös rukouksen kohteeseen: pehmentävästi, rakentavasti. Pian nuo kaksi ovat toisilleen entistä rakkaampia.

Jossain vaiheessa luulin, että viha ja rakkaus ovat toistensa vastakohtia. Erään maallikkosaarnan aikana käsitin, että rakkauden vastakohta ei olekaan viha vaan välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys on pohjana mm. ns. ”vapaalle kasvatukselle”. Rakkaus, vaikka se itsessään on rajaton, asettaa turvalliset rajat lapsen kasvulle. Myös yhteiskunta ja valtio tarvitsevat rajat, joitten mukaan ihmisten on helpompi puhua kauniisti, käytttäytyä kohteliaasti, kuunnella toisten mielipiteitä, ottaa vaarin neuvoista ja varoituksista sekä suojella heikkoja, varattomia ja osattomia. Liikenteessä pitää olla säännöt ja sanktiot. Lainkuuliaiset kansalaiset saavat olla rauhassa, jos rikollisia pidetään silmällä.

Se aika, jolloin Jumalan tahto rauhasta ja rakkaudesta toteutuu täydellisesti on tulossa. Me odotamme sitä päivää, jolloin Herramme Jeesus ottaa vallan käsiinsä. Se on Herran kansalle voiton ja riemun päivä. Siihen asti me haluamme noudattaa Jeesuksen antamaa kultaista sääntöä: ”Kaiken, minkä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille!”. - Aamen.