Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:306162 kpl

Jumalan kansan koti-ikävä (Jubilate)

Johannes 14: 1-7
*********************

Jeesus sanoi hänelle (Tuomaalle): ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. (Joh. 14:6)

Rukous: ”Sä pue heikot kulkijat Sun matkavaattehellas. Voitele silmät sokeat Sun silmävoitehellas. Tuo sanas lyhty käteemme, kärsimysmuotos eteemme, aseta, Herra, aina/ Tee lujaks heikko uskomme alhossa kiusausten. Suo, ettei sammu toivomme helteissä ahdistusten. Sun rakkauttas tuntemaan, Sun askeleitas seuraamaan, ah, auta Herra Jeesus.” (V.v. 430: 8,10)

Elämä ja kuolema taitavat olla toistensa vihollisia. Pääsiäisvirsissä todetaan useasti, että Jeesus on voittanut ylösnousemuksellaan kuoleman odan. Me iloitsemme (jubilate) Jeesuksen voitosta, sillä Raamattu lupaa, että jos olemme osallisia Jeesuksen kuolemasta ja sen tuomasta syntien anteeksiantamuksesta, olemme osallisia myös ylösnousemuksesta. Jeesuksen ansiosta meillä on toivo uudesta isänmaasta, jonne teemme matkaa. Meille entisajan vanhempien lapsille on jo heti lapsena opetettu, että elämämme tarkoitus ja päämäärä on taivaan koti. Sydämiimme on istutettu taivaan hiuka eli ikävä Jeesuksen luokse, Isämme kotiin.

Vanhan Testamentin vanhemmilla oli tapana siunata lapsensa, erityisesti esikoispoikansa ennen kuolemaansa. Isä siunatessaan pyysi poikaansa valitsemaan elämän tien tai kuoleman tien, siunauksen tai kirouksen. Jumala on asentanut meihin kaikkiin myös kyvyn valita oikean ja väärän välillä. Se on nimeltään omatunto. Vanhempien ja kummien tulee ohjata lapsen ajattelua niin, että hän tietää myös mahdollisella”tuhlaajapojan reissulla”, mistä menee tie taivaan kotiin. Monet ovat kuitenkin antaneeet omantuntonsa paatua, jolloin Jeesus joutuu sanomaan heille: ”Oi, jospa sinä olisit kylmä taikka palava, mutta ettäs olet penseä, minä oksennan sinut ulos!” taikka niinkuin Jesajan kirjassa sanotaan: ”Mene ja sano tälle kansalle: ´Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään eikä kuulisi korvillaan, eikä ymmärtäisi sydämellään, eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.´”

Esikoiseni kastejuhlassa rovasti sanoi: ”Ellet olisi syntynyt tänne, et pääsisi sinne.” Tuossa lauseessa on sanottu lyhyesti, mikä on ihmisen elämän tarkoitus: Me olemme täällä hetken aikaa vieraina, ja vaellamme Herran kansan matkasaatossa kohti uutta isänmaata. Me kilvoittelemme pahaa vastaan ja rukoilemme päviittäin ja hetkittäin, että kulkumme ohjautuisi siunauksen ja elämän tielle. Me joudumme joskus pimeyden hetkillä turvautumaan psalmin kirjoittajan rukoukseen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minut! Jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut oikealle tielle.” Jumala antaa rukoilevalle lapselleen Pyhän Henkensä, joka opastaa ja näyttää, missä ovat Hyvän Paimenen ja lammaskatraan jäljet.

Kotiseutuni ihmiset elivät kalastuksella. Kotona odottavat äidit ja lapset rukoilivat merellä kulkevien isien puolesta samoin kuin nytkin sotaa käyvien isien ja veljien puolesta. - Meilläkin usein äiti viritti laulun: ”On koti, jonne myrskyt maan ei saavu milloinkaan. Ei sinne aallot raivollaan käy rauhaa sortamaan. On koti, jonne matkani taistoista maiden kiitävi.”

Toivomme on kiinnitetty rauhan maan rantaan. Epäuskossa oleville ystävillemme voimme sanoa, kun he kyselevät opetuslasten tavoin: ”Mitä hyötyä on uskomisesta; mitä me saamme palkaksi?”, että saamme rauhan sydämeemme ja voiman taistella itsessämme ja maailmassa olevaa pahaa vastaan. Saamme myös masennuksen ja vastoinkäymisten kohdatessa nostaa päämme vuoria kohti ja pyytää apua Herralta, joka vastaa lempeästi : ”siis lapsen´ älä epäile, vaan rauhassa sä lepäile Jeesuksen armorinnoill´”

Sanoin loppupuheessani 23 palveluvuoden jälkeen oppilailleni muistolauseeksi: ”Vaikka olen ollut huono opettaja, olen tahtonut osoittaa teille oikean tien taivaan kotiin. Se on Jeesuksen sanoissa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Toivon, ettei kukaan viimeisellä tuomiolla sano: ” Valma tiesi, muttei sanonut.” Sama kehotus on hyvä muistaa myös lasten kasvatuksessa. Jos tiedämme tien taivaaseen, älkäämme salatko tietojamme rakkailtamme. Aamen.