JUMALAN RAKKAUDEN UHRITIE

Mark.: 10:32-45
*****************************

”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”(Mark. 10:43-45; 1938)

Rukous: ”Sun on Jeesus alkamasi uskoni ja kilvoitus. Sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut nääntyneen noudat luokses taivaaseen.”

Nykyään puhutaan ”uhriutumisesta” , eikä itsensä uhraamista jonkun edestä enää arvosteta. Harvoin arkipuheessa edes muistetaan, että vanhoissa kultttuureissa, ja varsinkin vanhassa juutalaisuudessa uhraaminen oli jatkuvaa ja toistuvaa. Oli katumus-uhreja ja kiitos-uhreja. Temppelien ja varmaan myös synagoogien edessä oli uhrialttareita. Muistamme, miten Jeesus seurasi kerran ihmisten antamia uhrirahoja. Rikkaat antoivat paljostaan, mutta köyhä leski antoi ainoan roponsa. Jeesus sanoi, että köyhä antoi enemmän kuin muut yhteensä, sillä hän antoi koko elämänsä. Verorahoista Jeesus sanoi: ”Antakaa keisarille se, mikä on keisarin, ja Jumalalle se, mikä on Jumalan”, eli itsensä ja sydämensä. Vieläkin on uskonnollisia liikkeitä, joissa uhrataan kymmenykset, on vapaaehtoisia kolehteja ja kirkollisveroja, joilla taataan virkojen ja rakennusten olemassaolo.

Jumala rakasti meitä ihmispoloja niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, että meillä olisi rauha ja syntienanteeksisaaminen.

Laskiaissunnuntaina on tarkoitus kertoa ”Jumalan rakkauden uhritiestä”. Paavali esittelee Korinttolaiskirjeen 13. luvussa mitä on Jumalan rakkaus, ”agapee”. Sellaiseen täydelliseen rakkauteen ei kukaan ihminen pysty. Ihmisten lähimmäisenrakkaus on heijastusta Jumalan rakkaudesta, ikäänkuin Jeesuksen ja kananialaisen naisen kohtaamisessa. Nainen rukoili Jeesusta ja sanoi: ”Syöväthän penikatkin niitä muruja, mitä heidän herrainsa pöydältä putoavat”. Niin suurta nöyryyttä Jeesus piti suurena uskona.

Laskiaissunnuntain vanha nimi on ”Esto mihi”. Se on latinaa ja tarkoittaa: ”Ole minulle (turvakallio)” Jumalan lapset tietävät,että Jumalan edessä pääsiäistapahtumat omalle kohdalleen käsitettyinä ja omaksuttuina ovat turvakallio kiusausten ja pilkkapuheitten maailmassa. ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään”. Jeesuksen uhrikuolema syntiemme edestä riittää kertakaikkiseksi sovintouhriksi Jumalan edessä. Kun Jeesus kuoli, Hän huusi ristiltä: ”Se on täytetty!” Jumalan laki tuli täytetyksi ja ”lapset ovat vapaat”. Siionin laulaja sanoo: ”Katselen Golgatalle päin, kun Jeesus huutelee: ”On lasten velka maksettu ja kaikki on täytetty!” Pääsiäislaulun tekijä kirjoittaa: ”Siihen tyytyy, Isä, omatuntomme, että Jeesus onpi uhri eestämme. Täydellisyytemme eessä Isämme, edesvastaajamme heikkoudessamme. Kiitos, Jeesus siitä , kiitä sieluni, kieleni. Hoosianna aamen!”

Uudempi virsi alkaa sanoilla: ”Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme!” Paastonaika, joka alkaa tuhkakeskiviikkona, tarkoittaa siis syventymistä Herran kärsimyksen merkitykseen meille jokaiselle. Epistola tekstissä Paavali kirjoittaa: ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntoon. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmsiten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.”

Meille uskovaiset sanoivat kun olimme nuoria: ”Jos kiusaukset tulevat ylivoimaiseksi, lähtekää seuraamaan Jeesusta Getsemanesta Golgatalle, niin kiusaukset menettävät voimansa.” Niin teemme tänäkin vuonna. Jeesuksen nimessä: Aamen.