Tuomiosunnuntai – ”Kristus, kaikkeuden Herra”

Matteus 25: 31-46
****************

”Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti, Hän on pystyttänyt valtaistuimensa tuomitaksensa. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.”(Ps. 9:8-9; 1938)

Rukous: ”Älä vaadi minua, oikeuteen Jumala. En voi eessäs kestää tuomiota estää, hukkumasta pelasta. / Syntieni paulasta, päästä pyhä Jumala,. Voita pahan valta, suojaa maailmalta, elämäni uudista./ Hoida armon Hengellä, väkevällä kädellä, että rauhan saisin, aina kirkastaisin, auttajani nimeä.”(V.: 280: 1, 3-4)

”Sull´kiitos, Jumalani jo pukimeni sain; sen kalliin tavarani, jost´iloitsen nyt ain´. Ilosta tästä auta mua kiitosvirren kautta, julki julistamaan. / Tää kallis vaatteheni on Jeesus, verensä ja vanhurskauteni sovintokuolonsa. Kirkkaampi taivahia, puhtaampi enkeleitä oon tässä puvussa. / Puvussa tässä mennä voin tuomiollekin, kun onpi pukunani Vanhurskaus TUOMARIN. Nähdessään morsiamensa, iloitsee sydämensä kohtaani suuresti.” Näissä säkeistöissä kerrotaan selkeästi, mikä on ratkaisevaa viimeisen tuomion hetkellä: siis se, että olemme verhoutuneet Kristuksen vanhurskauteen. Siihen viittaa myös Tuomarin kutsu: ”Tulkaa minun Isäni siunaamat ja omistakaa se valtakunta, joka on perustettu maailman alusta.”

Yleensä tänään on kuultu lakitekstiä. Matteuksen 25. luku korostaa hyviä tekoja. Se ei ole kuitenkaan ristiriidassa äskeisen kanssa. Sillä Lutherin mukaan ”hyvät teot ovat parannuksen hedelmiä”. Luther on jopa niin tarkka, että hän sanoo, että kaikki, myös ns. ”hyvät teot” ovat syntiä, jos niitä ihminen tekee epäuskon tilassa. Luterilaisuus onkin sisällöltään ”mielialan etiikkaa”. Parannuksessa meille annetaan uusi sydän, uusi mieli ja uusi kieli. Me teemme hyviä tekoja kiitollisina Jumalan armosta, joka on lahjana annettu osaksemme. Tämän huomaamme siitäkin päivän evankeliumissa, että vanhurskaat eivtä olleet huomanneet tehneensä mitään hyviä tekoja. Sen sijaan vasemmalla puolella olevat olivat kirjanneet itselleen juuri nuo hyvät teot, jotka Jeesus mainitsee. ”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” Iloa pulppuaa siitä, kun saa mainostaa Herran suuria tekoja omalla kohdallaan – ja maailmassa.

Vanhat sanoivat, että ”vanhurskauden vaate on kudottu kaidoissa kangaspuissa Golgatan mäellä”. Meidän syntiemme sovitus ei ole Jumalan silmissä mikään halpa armo. Jos jokainen ihminen ajattelisi, miten kalliisti meidät on lunastettu joutumasta kadotuksen kuiluihin, niin he kiiruhtaisivat juoksujalkaa armonistuimen luokse. Tänäänkin on vielä muutama hetki armonaikaa. Emme koskaan voi tietää, minä hetkenä kuuluu huuto: ”Katso, Ylkä tulee.”

Armahdettujen syntisten ei tarvitse pelätä tuomiopäivää, vaan sitä on tervehdittävä suuren oikeudenmukaisuuden päivänä. Yksi joulunajan teksteistä kertoo tuomiopäivän ohjelmasta : ”Hän ei tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta. Hän tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla Hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. ...Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä, vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä ja pieni poikanen niitä paimentaa….Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niinkuin vedet peittävät meren….”(Jes. 11: 3-9).

Me odotamme Herran päivää niinkuin vartija aamuruskon nousua. Aamen.