Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:302012 kpl

Valvokaa

Markus 13:33-37
*******************

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen. Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan?Armahda palvelijoitasi. Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. Suo meidän iloita yhtä monta päivää kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta kuin olemme kovaa kokeneet...”(Osa päivän psalmista 90: 12-14; 1938)

Rukous: ”Valvoa mun, Jeesus, anna, aina ristis juurella; ja niin joka päivä kuolla synneistäni kaikista. Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin, että kaiken elämäni Sulle vain mä eläisin.”(V.v. 365:1)

Kirkkovuoden lopussa on kaksi hyvin vakavasti otettavaa pyhää. Toinen on tämä ”valvomisen sunnuntai”. Koko Markuksen evankeliumin luku, josta tämän päivän teksti on otettu, kertoo viimeisistä maailman ajoista. Ennen tekstiämme on virke: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, ei myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.” Vanhan Testamentin lukukappaleessa kuitenkin sanotaan, että Herra kokoaa ennen sitä päivää kansansa yhteen kokoon. Siihen Jumalan kansaan kuuluvat Israelin tottelevaiset lapset ja Uuden Testamentin Jeesukseen uskovat.

Jeesus kehottaa valvomaan. Mitä se on? Meidän vanhempien suomalaisten kristinopissa on kuvattu ihmisiä, jotka elävät suruttomuuden tilassa. Heistä Raamattu sanoo, että he ovat ”synnin orjia”. Ehkä nykytermi ”välinpitämättömät” kuvaa sitä penseyden tilaa, millä ihmiset kuuntelevat Jumalan Sanan osoittamaa totuutta itsestään tai lapsistaan. He ovat myös usein vailla katumuksen tunnetta tai vastuuta tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Synnin luvallisuudessa elävät etsivät tukea toisista suruttomista ja siten harjoittavat negatiivista välittämistä tulevaisuudesta. Joku viisas ajattelija on joskus sanonut, että ei ole mitään tyhmempää kuin jättää välittämättä omasta tai läheistensä iankaikkisuudesta. Malakia sanoo, että sellaiset ihmiset poltetaan tulessa aivankuin oljenkorret.

Jumalan lapset valvovat. Heidän tietoisuudessaan on joka hetki päämäärä, minne he ovat menossa. Jumalan Pyhä Henki on heidät herättänyt synnin unesta. Siihen ei taida olla mitään omaa ansiota. Uskovaisten kotien lapset ovat saaneet oppia valvomaan vanhempiensa esimerkin mukaan. Siihen kuuluu yhteiset ja yksityiset rukoukset. Lapset laulavat: ”On mulla pieni puhelin, puhelin rukouksen. Se johtaa maasta murheitten luo armoistuimen.” Lapset oppivat vanhemmiltaan myös anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen armolahjan. Heille opetetaan, että ”paras päänalunen on hyvä omatunto.” Myös vanhemmat joutuvat usein pyytämään anteeksi erehdyksiään tai kiivauttaan lapsiltansa. Tällaista elämää edellyttää myös Pyhän Kasteen sakramentti.

Markus korostaa päivän evankeliumissa ”ovenvartijan” osuutta. Israelin lapset ja aikuiset tiesivät, miten tärkeä oli ”muurinvartijan asema”. Piti vastata kansan turvallisuudesta, jos vihollinen oli hyökkäämässä. Myös Uuden Testamentin puolella monessa kohtaa siirretään vastuuta opettajille, paimenille, papeille ja perheen päälle. Jos opettajat eivät varoita ihmisiä siitä, mitä tottelemattomuus Jumalan Sanalle merkitsee tulevaisuuden tapahtumille, ja sille kumpi voittaa, Jeesus vai Saatana, lopputulos vaaditaan heidän käsistään. Siksi apostoli varoittaa, ettei tulisi liian kevytmielisesti pyrkiä opettajaksi.

Uskovaiset odottavat ”Herran päivän” tulemista. Silloin taivaat avautuvat ja ”Ihmisen Poika” tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeleittensä kanssa. Silloin meille, jotka uskomme, on luvattu ikuinen lepo Isän luona taivaassa.

Vielä kuuntelemme heprealaiskirjeen kirjoittajan neuvoa: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan:”tänä päivänä”, ettei vaan kukaan synnin pettämänä paatuisi.” - Myös oppi-isämme kirjoitti teeseissään, että parannus on jokapäiväistä paluuta kasteen armoliittoon. Se juuri on valvomista, ettemme kuvittele, että kerrallinen uskoontulo estäisi joutumasta synteihin, sillä meidän toinen osamme on syntinen. Ja Luther edelleen sanoo, että ”hyvät teot ovat parannuksen hedelmiä”.

Jos uskossa kilvoittelen, ja haavoissa aina olen ja pyrin Hengessä: totta pääsen totisesti viettämään iäisesti, riemujuhlaa taivaassa.” Jeesuksen avaamasta ovesta. Aamen.