Uskon perustus

Matteus 16:1-4
******************

”Minä pelastan sinut pahan käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.”(sanoo Herra; Jer. 15: 21; 1938)

Rukous: ”Siis armoos, Herra, uskallan, et vaivaista Sä heitä. Mä omat työni unhotan, ne syntiä ei peitä. Mä turvaan kurjuudessakin, Sun sanas lupauksihin, ne totta ovat aina./ Vaikk´ ovat suuret syntini, suurempi armos vielä. On hätääntynyt sieluni, vaan armoas et kiellä. Mua synneistäni puhdistat, mua murheellista lohdutat, Sun, Herra, kiitos olkoon.”(Luther; V.v. 290: 3,5)

Tänään on Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Historia kertoo, että kirjapainon keksimisen aikoina maailman suurin kristillinen kirkko, nimittäin katolinen kirkko oli paaveineen ajautunut ulos siitä arvomaailmasta, mihin Jeesus oli lähettiläänsä lähettänyt töihin. Kirkollisikokouksessa oli mm. lyöty lukkoon, että paavi on erehtymätön, kun hän lausuu jotakin uskoon liittyvää istuimeltaan. Ennen varsinaista uskonpuhdistusta oli ollut joitakin yksittäisiä tapauksia, kuten Juhana Huss ja Wilhelm Occamilainen sekä ryhmä nimeltä Böömin ja Määrin veljeskunta, jotka olivat yrittäneet aukoa ihmisten silmiä suuresta harhaopista, mitä Roomasta kuului. Myytiinhän syntien anteeksiantamustakin katujen kulmissa huutamalla: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Kyse oli anekaupasta, millä haluttiin Vatikaanin valtiolle kasvattaa kirkon rakennusrahastoa.

Juhana Huss oli poltettu roviolla. Wilhelm occcamilaiselta on säilynyt lause: ”Paavi voi erehtyä, mutta Jumalan Sana ei voi erehtyä.”(Papa errare potest, scriptura sacra non errare potest.)

Luther oli luvannut nuorena ruveta munkiksi. Hänen isänsä Hans oli kova mies, joka yritti väen vängällä kieltää poikaansa lähtemästä niin huonosti palkattuun ammattiin. Martti piti päänsä ja meni Erfurtiin augustinolaisluostariin. Siellä oli kova kuri, ja ankarat vaatimukset ennen papiksi valmistumista. Lisäksi Luther oli ”perfektionisti”, joka vaati itseltään täydellisyyttä. Hänen katumusharjoituksensa olivat todella syvälliset. Esimerkiksi hän kiipesi Pietarin kirkon portaat Roomassa polvillaan ja rukoili joka rappusella isä-meidän-rukouksen. Nähtyään paavin rumat harrastukset, Luther naulasi teesinsä parannuksesta kirkon oveen ja siitä sitten alkoivat väittelyt kirkon korkeimpien johtajien ja muutamien Lutherin ystävien välillä. Joutuipa Luther lopulta kirkon kiroukseen. Hänet pelasti suuriruhtinas(Fredrik Viisas), joka vei hänet salaa linnaansa. Siellä Luther sai rauhassa, vaikkakin vankeudessa, viettää muutamia vuosia ja kirjoittaa monia tärkeitä teoksia.

Luther käsitti Jumalan armon ollessaan ”Roomalaiskirjeen professori”. Kuuluisassa ”tornikokemuksessaan” hän löysi sanat: ”Vanhurskas on elävä uskosta.”. Hän löysi sanoinkuvaamattoman arvokkaan helmen, Jumalan armon. Jumala muuttui hänen sydämessään ankarasta tuomarista armolliseksi Isäksi. Hän käsitti, että ihminen pelastuu: ”Yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen ansion tähden”; ilman mitään omaa vanhurskautta eli hyviä tekoja. Näin katolinen synergismi muuttui täyden anteeksiantamuksen evankeliumiksi. Voi olla, että luostarin johtajalla, Juhana Staupitzillakin oli jotain osuutta tämän asian ymmärtämisessä, koskapa hän oli kerran auttanut Lutherin ylös epätoivosta sanomalla: ”Älä, veli rakas, katso itseäsi, katso Kristukseen”.

Uskon perustus on kirjoitettu Jumalan Sana. Lutherille tuli kiire kääntää Raamattu saksankielelle, jotta jokainen voisi itse tutustua Raamatun totuuksiin. Katolinen kirkko luki latinaksi käännettyä Vulgataa, mitä saivat lukea ja selittää vain papit. Pappien ja maallikkojen välinen juopa oli syvä. Todellisuudessa papit olivat myöskin oppimattomia, jotka eivät osanneet ulkoa edes isä-meidän-rukousta. Sen vuoksi Luther yhdessä Bugenhagenin ja Melanchtonin kanssa kirjoitti papistolle ”Ison Katekismuksen” ja muille ihmisille ”Vähän Katekismuksen” v. 1529, joista jälkimmäistä olemme lukeneet Suomessakin rippikoulu-iässä. Suomeksi Uuden Testamentin käänsi Lutherin oppilas Mikael Agricola ja ruotsiksi Olaus Petri veljensä kanssa. Koko Raamattu ilmestyi v. 1662 Eerikki Sorolaisen toimesta.

Tänä aikana Suomen evankelis-luterilainen kirkko on luopunut monista uskonpuhdistuksen periaatteista. Vain suurissa juhlissa lauletaan Lutherin taisteluvirttä ja monissa kouluissa on luovuttu Lutherin lapsilleen kirjoittamasta jouluvirrestä. Meillä on kuitenkin ainakin yksi, tai kaksi herätysliikettä, jotka vielä pitävät kiinni Lutherin perinnöstä. Kuitenkin saisimme kansana paljon enemmän voimaa taistelussa hyvän puolesta, jos evankelistojen muistiinmerkitsemät Jeesuksen opit sekä paavalilais-luterilainen armon evankeliumi olisivat edelleen terässä isänmaan vaikeissa solmukohdissa kuten olivat talvi- ja jatkosodan vaiheissa.

”Oi, Kristus, voiton ruhtinas, Sä näytä valtas, kunnias. Sun kristikuntaas holhoa ja sitä suojaa, vahvista./ Lyö maahan sanas sortajat ja niiden juonet kavalat. Suo aina voittaa sanasi ja lisää seurakuntaasi.” (Luther; V.v. 175: 2-3) Aamen.