Jeesuksen lähettiläät

Luukas 10: 1-12
******************

”Herra itse käy sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, Hän ei jätä sinua; älä pelkää äläkä arkaile.”(5. Moos. 31: 8; Mooses Joosualle, 1938)

Rukous:”Auta, että askeleissas ristin tietä kulkisin. Eksymästä, horjumasta estä, Jeesus, kallehin. Uskoa ja rakkautta, toivoa Sä lisää myös. Anna voimaa taistelussa, täytä alkamasi työs.”(V.v.: 364: 2)

Päivän evankeliumi kertoo, miten Jeesus lähetti opetuslapsiansa viemään evankeliumin ilosanomaa maailman joka kolkkaan. Ei saanut ottaa evästä eikä mitään matkatavaroita mukaansa, parittain piti lähteä uusiin kaupunkeihin ja kyliin. Taloon tultaessa piti tervehtiä sanoilla: ”Rauha tälle talolle!” Jos talossa oli rauhan lapsia, rauha jäi sille talolle ja sen asukkaille. Jos siellä ei ollut vastaanottoa, rauhan tervehdys palasi lähettäjille takaisin . Sama koski tuloa uuteen kaupunkiin. Jos lähetit otettiin vastaan, he saivat syödä, mitä siellä tarjottiin. Lähettien tuli parantaa sellaisessa kaupungissa sairaita ja kertoa asukkaille: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” Jos kaupungissa ei otettu sanansaattajia vastaan, heidän piti mennä toreille ja kaduille sanomaan: ”Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on tarttunut jalkoihimme, me pudistamme teille takaisin, mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Minä sanon teille: Sodoman kaupungin on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.”

Kun tarkemmin kuuntelee päivän otsikon sanomaa, se selvästi korostaa genetiiviä eli lähettäjää. Lähettilään arvonimeä tai ammattia ei korosteta. Tehtävän arvo riippuu lähettäjästä. Sama koski Vanhan Testamentin Jumalan lähettiläitä. Niistä Jeremia kirjoittaa pariinkin otteeseen: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla; oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta. He hokevat minun halveksijoilleni: Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha! Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: Ei teitä kohtaa onnettomuus!….Katso, Herran myrsky, kiivastus puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päitä! Eikä Herran viha asetu, ennenkuin Hän on toteuttanut sydämensä aivoitukset. Aikojen lopussa te tulette sen hyvin ymmärtämään. MINÄ EN OLE LÄHETTÄNYT NOITA PROFEETTOJA, MUTTA SILTI HE JUOKSEVAT. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.”(Jer. 23: 16-21; 1938)

Jeesus ei luvannut ”ruusuilla tanssimista” oppilailleen. Hän lähetti heidät kaksi kerrallaan ”niinkuin lampaat susien keskelle”. Klassinen ajatus on, että me lähdemme kulkemaan ristin tietä kohti Jerusalemia Jeesuksen seurassa. Ensimmäiset kristityt joutuivat konkreettisesti kokemaan suurten vainojen ajat. Kuitenkin historian kirjat kertovat, että ”kristittyjen veri oli siemen”. Kun yksi siemen putosi maahan, se synnytti sata uutta jyvää. Niin kristillinen kirkko levisi nopeasti koko silloiseen Rooman maailmanvaltakuntaan ja jo 1000 vuoden jälkeen tänne maailman pohjoisimpaan kolkkaan, Suomeen. Suomi saikin erinäisten vaiheitten aikana kokea rauhan aikoja Jumalan sanan suhteen. Nyt, aikojen lopussa, täälläkin leviää Jumalan halveksijoitten suku. Täälläkin on paljon ”huijariprofeettoja”, jotka lupaavat, että kyllä hyvä Jumala ottaa kaikki taivaaseen. Enkä halua tässä edes mainita sitä julkisyntien luetteloa, joka pukkaa uskovaiset maan rakoon.

Jeesus toteaa lähettäessään oppilaitaan töihin: ”Eloa on paljon, mutta työväkeä vähän.” Ihmiset tavoittelevat onnea tässä elämässä. He ovat sosiaalisia ja rakastavat maailman menoa. En väitä, ettei uskovaisillakin olisi heikkoja hetkiä uskossaan. Tiede ja ajallinen viisastelu panevat joskus sydämen askartelemaan miksi-kysymysten parissa. ”Miksi Herra sallii sodat ja sairaudet, jos Hän on hyvä?” Siksi uskovaiset saarnaavat myös epäilykset anteeksi. Niin usko vahvistuu ja lähettilään lippu nousee korkealle. Me voitamme Jeesuksen nimen ja veren kautta! Aamen.