Jeesus, parantajamme

Matteus 12: 33-37
*******************

”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt. Hän, joka antaa sinun syntisi anteeksi, ja parantaa sinun sairautesi”(Ps. : 103)

Rukous: ”Sä, parantaja sairasten, mä, sairas jaloissasi. Apua vailla rukoilen, tee terveeks sanallasi. Mua köyhää saata rikkaaksi, kun sinuun toivon käännän. Tee sinussa mua viisaaksi kun sinun etees riennän.”(V.v.:210: 5)

Ihmiset valittavat nykyisin monista sairauksista, joita ei muutama vuosikymmen sitten ollutkaaan. Muistan lapsuudesta, että vanhat ihmiset kuolivat vanhuuteen ja keuhkotautiin ja luuvaloon ja haimasyöpään, joka viimeksimainittu oli vain hyvin vanhojen tauti.

Nöyrtyminen Jumalan johtoon ja elämän parantamiseen on Pyhän Hengen työtä. Kun Jeesus sanoo päivän tekstissä, että :”tehkää puu hyväksi, niin sen hedelmätkin tulevat hyväksi”, se on mahdollista vain, jos Pyhä Henki antaa viisauden ja voiman tulla pieneksi taimeksi, joka alkaa kasvaa kiinni viinipuuhun Jeesukseen. Kun Jeesuksesta virtaa elämännestettä kuivahtaneeseen oksaan, syntyy todella uusi kasvu. Joskus on verrattu veren siirtoa onnettomuudessa verta menettäneeseen ihmiseen uudestisyntymiseen Hengestä ja vedestä.

Suomea on mainostettu onnellisten ihmisten maaksi ja hyvinvointivaltioksi. Todellisuudessa täällä on lisääntyvässä määrin mielenterveysongelmia, väkivaltaisia kuolemia ja jengirikollisuutta. Kristinuskon perusarvot: rakkaus, toivo ja usko, ovat kärsineet vääntelyä omituisiin muotoihin. Niihin on sekoittunut uushenkisyyttä (New age) ja oppeja, joilla ei ole alkua eikä loppua, ei päämäärää eikä logiikkaa. Ihmiset pyörivät oman napansa ympärillä ja yrittävät päästä matalan aidan ylitse ilman ponnisteluja.

Toisissa tämän sunnuntain evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen parantaneen kuuron ja sokean. Monet rukoilijat ihmettelevät, miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua maailmassaan. Miksi Jeesus parantaa toisia, mutta toisia ei. Sen olemme saaneet selville, että kärsimys vie ihmisiä lähemmäs parantajaa. Monet oppivat hädässä rukoilemaan apua Herralta. Monet pyytävät tukea ja esirukousta uskovilta ihmisiltä, vaikka eivät itse ole halunneet astua sisälle lammashuoneeseen, koska eivät halua olla lampaita.

Melkein kaikissa hengellisissä lauluissa toistetaan ajatusta, että taivaan kodissa ei ole kipua, kärsimystä eikä mitään pahaa. Sielunvihollinen, jonka aiheuttamaa kaikki synti ja kärsimys ovat, on sidottu ja pantu siihen paikkaan, ”joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.” Tässä toivossa jaksamme kulkea Kuninkaamme jalanjäljissä ja muistella Hänen kärsimystään meidän pahojen tekojemme vuoksi.

Jumala on asettanut tänne maan päälle valtakuntansa, jota voidaan verrata sairashuoneeksi. Jeesus on siellä lääkärinä ja parantajana. Siksi Hän sanoo vuorisaarnansa lopussa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin kaikki muu teille annetaan”. Jeesus kutsuu meitä elinaikanamme lähellensä. Hänestä säteilee valo ja voima, ja vuotaa se elämän neste, joka kasvattaa kaunista hedelmää: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, ystävällisyys, itsensä hillitseminen, kärsivällisyys, uskollisuus.” Tämän päivän tekstissä näiden lisäksi Jeesus mainitsee ”hyvän puheen” sanomalla tutun lauseen: ”sydämen kyllyydestä suu puhuu.”

Tänään taas aloitamme opetella puhumaan kauniita asioita lähimmäisillemme, rakastamaan, ahkeroimaan Herran työssä, olemaan uskolliset Jumalan lahjojen hoidossa ja kaikkea sitä hyvää, mitä emme vielä osaa. Alamme juoda niinkuin vastasyntyneet vettä elämän puusta ja syödä lammasten ruokaa. Ja hädän tullen huudamme avuksi Herran nimeä, niin pelastumme. Aamen.