Kadonnut ja jälleen löytynyt

Luukas 15: 11-32
************************

”Käänny puoleeni, Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton.” (1992); ”Käänny minun puoleeni ja armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.”(1938)(Ps. 25:16)

Rukous:Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tietä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni. Sinua minä odotan kaiken päivää.(Ps. 25:4-5)

Tuhlaajapoika-kertomus on tämän sunnuntain pääteksti eli evankeliumi. Rippileireillä, varsinkin partiolaisten kanssa joskus tehtiin pikku-näytelmiä Jeesuksen vertauksista. Eniten samaistumista löytyi tuhlaajapojan kertomuksesta. Tosiasiahan on, että suuri osa ihmisistä kulkee tuhlaajapojan reitin kautta Jumalan valtakuntaan. On tietysti valitettavan paljon myös niitä ihmisiä, jotka jäävät sinne sikolättiin. Eipä sieltä helposti omin voimin pääsekään pois.Sama se, jos putoaa jäihin tai suohon. Itseään ei voi tukasta nostaa eikä pinkaista ylös ilman kovaa pohjaa. Jeesuksen kertomus antaa myös ymmärtää, miten sellaiseen tilaan joudutaan. Siitä lienee jokaisen retken käyneen takataskussa oma memoria.

Evankeliumi alkaa tästä: Isällä oli kaksi poikaa. Nuorempi sanoi isälle: ”Anna minulle osuuteni omaisuudestasi.” Isä antoi. Poika keräsi varansa ja tavaransa ja matkusti vieraille maille. Siellä hän hävitti kaiken tavaransa eläen irstaasti (holtittomasti). Pahaksi onneksi maahan tuli kova nälänhätä, eikä pojalle riittänyt ruokaa, vaan hän joutui sikapaimeksi ja söi sikojen ruokaa. Sitten muistui mieleen isän koti. Tuli kova ikävä. Päässä alkoi pyöriä ajatus: ”Minun isäni kodissa on palkollisillakin yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!” Niinpä sitten poika ponnisti itsensä liikkeelle ja lähti etsimään töitä isän kartanosta. Hän suunnitteli vuorosanat: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan, tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.”

Isä armahti häntä. Suuteli hellästi ja antoi palvelijoilleen käskyn pukea poika juhla-asuun ja antoi vielä sormuksen sormeen ja kengät jalkaan. Sitten vielä terastettiin vasikka ja vietettiin loistavat tulojuhlat. Vanhempi veli ei siitä tykännyt, vaan ilmoitti isälle, että tämä on menetellyt epäoikeudenmukaisesti. Isä rauhoitteli häntä: ”Poikani, sinä olet aina ollut tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja jälleen löytynyt.”

Aiemmin sanoin, että rippikoululaisten ja kaikkien aikuistenkin on helppo samaistua tähän kertomukseen siihen asti kun ollaan vielä sikolätissä. Harvoilla on kuitenkin epäuskon tilassa tietoa siitä, että Taivaallinen Isä on ARMOLLINEN SYNTISELLE, joka tulee Hänen valtakuntansa portille. Jos Jumalan Henki ei olisi aktiivinen ja alkaisi etsiä ”teiltä ja aitovieriltä” porukkaa Kuninkaan pojan häihin, sinne kaikki jäisivät syömään sian ruokaa. Sitä kyllä maailma tarjoaa livenä sekä kiveen kirjoitettuna.

Jumalan lapseksi takaisin päässeet tietävät, miltä tuntuu, kun armon ovi aukeaa. Muuan kirjoitti virtensä loppuun: ”Paula on rikki – ja lintu on pois”. Jumala antaa armosta synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden. ”Lapset ovat vapaat”. Kotiovella puetaan pois ryvettyneet vaatteet, ja pojat ja tytöt pestään puhtaaksi armon virrassa. Päälle puetaan Kristuksen vanhurskaus, sormeen perillisen sormus ja kengiksi alttius rauhan evankeliumille. ”Taivaassa on suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 hurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” Jeesuksen vertauksessa ei kerrota, pääsikö omavanhurskas velipoika mukaan ilojuhlaan, vai jäikö ulkopuolelle. Siksi varmaan, että jokainen kuulija ajattelisi itse tykönään, kumpaan joukkoon itse kuuluu.

Tätä kirjoittaessani pyörii päässäni loppusäkeistö virrestä: ”Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi”. Se kuuluu näin: ”Onhan Isän sydän sulla, niin myös Isän rakkaus. Herra, suo mun luokses tulla, kuule lapses rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin, öin, ajatuksin, puhein, töin, etsisin sun kasvojasi. Ja, kun loppuu aika tää, iät saan sua ylistää.” Amen.