Pyhän kolminaisuuden päivä.

Johannes 15: 1-10
********************

”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä, kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä.” (Ef. 4: 1-3; 1938)

Rukous: ”Jumala kolmiyhteinen, Sä lapsiasi puolla. Auta alta syntien, suo autuaasti kuolla.Vihollinen karkoita, suo vahva usko meille. Sä ole lohdutuksena murheisiin vaipuneille. Päästä meidät pahasta ja kiusaukset estä. Sun pyhäs veisaa kiitosta, täydestä sydämestä. Siihen aamen sanomme ja Halleluja veisaamme.”(V.v. 110; 1938)

Pyhän kolminaisuuden päivän keskeinen asia on Jumalan lasten välinen rakkaus ja Hengen yhteys. Oikeata rakkautta tahi Hengen yhteyttä ei oikeastaan syvällisessä mielessä olekaan ilman, että Jumalan Pyhä Henki puuttuu asiaan. Varsinkin näin paruusian loppuvaiheessa tutkimustenkin mukaan ihmiset ovat itsekkäitä ja laiskoja rakentamaan yhteyttä toisiin saman tien kulkijoihin.

Jeesus puhuu päivän vertauksessa voimallisesti seurakuntansa jäsenten yhteenkuuluvuudesta. Hän vertaa itseään viinipuuhun, jonka oksia ovat yksittäiset ihmiset, seurakunnat tai kansat. Viinipuun, niinkuin muidenkin puitten, ytimessä virtaa elämä, josta puussa kiinni olevat oksat saavat voimansa. Jos oksa joutuu irtoamaan tai irtoaa, se kuihtuu ja kuolee. Jeesus sanoo, että Hänen Isänsä on viinitarhuri, joka tarkastaessaan puita, karsii pois ne oksat, jotka eivät kanna hedelmää. Viinitarhuri myös puhdistaa ne oksat, jotka kantavat hedelmää. Hedelmää kantaviin oksiinkin voi tulla jokin tauti tai tuholaisia, jotka aiheuttavat hedelmien pilaantumista.

Pyhä Apostoli Paavali kertoo, miten meidät uskovaiset on oksastettu jaloon viinipuuhun. Hän sanoo, ettei oksan pidä ylpeillä, vaan olla nöyrä ja kiitollinen, että on saanut sellaisen arvonnousun. Päivän epistolatekstissä Paavali puhuu kutsumuksen arvosta. Se, että meidät on oksastettu viinipuuhun on Jumalan armoa, johon itsellämme ei ole ansiota. Hän viittaa kasteen armoliittoon.

Seuroissa joku saarnamies mainitsi nuoruudessani, että hedelmää kantavat oksat painuvat maata kohti eli ovat nöyriä oksia. Ne oksat, jotka eivät kanna hedelmää kasvavat ylöspäin ja haluavat ylpeillä siitä, että ovat muita korkeammalla.

Tämän ajan kirkkokin hajoa ”ylpeyteensä”. Papitkaan eivät muista valaansa, eivätkä kutsumuksensa arvoa. Ei ole myöskään Hengen yhteyttä ryhmien välillä. Yksinkertainen Jumalan Sanan ohjenuora ei enää ole voimassa. Voisi melkein puhua sekauskonnosta, joka on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana hiipinyt ja voimistunut kirkon sisällä. Jesajan ennustus luvussa 35 oli ennen niin turvallinen ja hyvä. Hän kirjoitti:”Siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”, sitä ei kulje saastainen. Se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan.” Nyt sielujen vihollinen on saanut niin suuren vallan, että ”jos mahdollista, valitutkin eksyvät.”

Koska aika on paha, me tarvitsemme koko kolmiyhteisen Jumalan avun. Rukouksen välttämättömyys jokapäiväisen askartelun keskellä ja työpaikoilla on otettava vakavasti , jos aikoo saavuttaa voittopalkinnon Jumalan taivaassa. Vihollista vastaan käydessä on hyvä ottaa päällensä ”uskon sota-asu”, mistä Efesolaiskirjeen 6. luku antaa viitteitä. Siihen kuuluvat totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, kenkinä alttius rauhan evankeliumille, uskon kilpi ja pelastuksen kypärä. Emme käy sotaa ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja vastaan. Kyse on Pyhän Hengen vastapelurista Pahasta Hengestä, joka osaa pukeutua valkeuden ja lampaan vaatteisiin. Kolmiyhteistä puolustajaa vastaan on olemassa myös kolmiyhteinen vihollinen: Saatana, maailma ja oma liha, joka on taipuvainen kaikkiin synteihin.Viinitarhuri puhdistaa, jos annamme luvan, oksamme Poikansa pyhällä verellä.

Apostoli neuvoo muistamaan, että on vain yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste! Hän neuvoo myös muistamaan, että on kolme tärkeää: ”usko, toivo ja rakkaus, joista suurin on rakkaus.” - 1500 vuotta myöhemmin oppi-isämme Luther tiivistää pelastuksen tien: ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden”. Tässä uskossa jatkamme matkaa. Aamen.