Helluntai

Joh. 14: 15-21
***************

”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa ja he minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: Tuntekaa Herra! Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra, sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”(Jere. 33b-34; 1938)

Rukous: ”Tule, Pyhä Henki, luoksemme ja täytä sinun uskovaistes sydämet. Sytytä pyhä rakkautes liekki palamaan ja yhdistä sä kaikki kielet, kaikki kansakunnat maan Herraamme Kristukseen ja uskon yhteytehen. Halleluja, Halleluja!”(V.v.98)

Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen ja kirkon (Herran oma) perustamisen muistojuhla. Helluntai-sana tulee ruotsinkielestä (helga dagar). Juutalaisuudessa helluntaita vietettiin lain antamisen ja luomisen juhlana. Silloin kokoontui Jerusalemiin kaikkialta maailmasta ihmisiä. Tästä kertoo epistolateksti, missä mainitaan, että Pyhän Hengen saaneet ihmiset alkoivat puhua eri kielillä, minkä kukin eri kansoista tullut ihminen kuuli omalla kielellään.

Ensimmäisenä helluntaina Jumala vuodatti Jeesuksen lupauksen mukaan Pyhän Hengen uskovaisten päälle. He täyttyivät totuuden ja voiman hengellä. Muistamme, miten ensimmäisessä luomisessa Jumala puhalsi hengen ihmiseen (Aadamiin), joka oli tehty maan tomusta. Paavalin uskoontulosta kerrotaan, että Paavali sai Pyhän Hengen Ananiaksen kättenpäällepanemisen yhteydessä. Tämä siunauksen jatkumo on edelleen koettavissa Jumalan seurakunnassa. Paavalin lähetysmatkojen kuvauksessa Apostolien Tekojen kirjassa mainitaan, että jossakin kaupungissa ihmiset olivat tulleet uskoon, mutta heillä ei ollut Pyhää Henkeä.

Meille opetettiin lapsena uskovien seuroissa, että kaikilla ihmisillä on omatunto. Sekin toimii Jumalan sanan mukaan, jos lapselle on opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Omatunto ohjaa Jumalan käskyjen noudattamiseen. Se on lakiuskovainen. Jos lapselle ei opeteta kuuntelemaan omantunnon ääntä (eli Jumalan ääntä) se paatuu, eikä lapsi osaa kulkea oikeaa tietä. Meille sanottiin myös, että ”omatunto on paras päänalunen”. Se tarkoitti, että illalla piti puhdistaa omatunto eli pyytää anteeksi pahoja sanoja ja tekoja ennen nukkumaan menoa. ”Älä anna auringon laskea vihasi ylle”. Mooses oli lainkirjoittaja. Jos noudattaa lakia, on kuin kävelisi kuun valossa. Suuret kuopat ja kukkulat voi tunnistaa.

Pyhä Henki on tarkka. Se on kuin aurinko. Se paljastaa pölyhiukkasetkin. Siksi uskovaisten saarnoissa puhutaan paljon synnistä, joka likaa ja pilaa ihmiselle kasteessa annetun valkean puvun. Pyhä Henki kehottaa parannukseen ja synnin pois panemiseen. Apostoli sanoo: ”Pankaamme pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka tekee hitaaksi. Ja juoskaamme rohkeina eteenpannun määrän jälkeen kohti voittopalkintoa...” Asia on sen verran vakava, että kaikki muut synnit annetaan anteeksi, mutta ei Pyhän Hengen pilkkaa. Siinä viitataan Eesauhun, joka myi veljelleen hernekeitosta esikoisoikeutensa. Eli kyllä jo vanhan liiton uskovaisilla oli Pyhä Henki. Saulista tuli mielenvikainen, kun Herra otti pois häneltä Henkensä.

Tänä helluntaina on erityisen tärkeää kysyä itseltään: ”Onko minulla Jumalan Henki?” Siksi tärkeää, että tämän ajan keskellä on niin monia tuhansia harhaanjohtajia ja hengellisten asioitten kauppamiehiä ja naisia, että kaikki uskovaiset tarvitsevat Pyhän Hengen ohjausta pysyäkseen kaidalla elämään johtavalla tiellä. Pyhä Henki on kyllä rakkauden henki, mutta se on ennen kaikkea totuuden henki. Siksi kysymme omalta sydämeltämme, onko Herra saanut kirjoittaa sydämemme lihaiseen tauluun Jeesus nimen. Jokainen tietää itse, onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

Jeesus istuu Isän oikealla puolella. Hän on puolustajamme Isän edessä. Isän vasemmalla puolella on syyttäjä, Paha Henki, Saatana. Jeesus on voittanut hänet. Jumalan omat ovat turvassa. Siksi voimme ylistää Herran Jeesuksen nimeä ja laulaa Hallelujaa! Aamen.