Taivaan kansalaisena maailmassa.

Johannes 17: 6-10
************************

”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa, ja te jätätte minut yksin, en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.”(Joh. 16: 32-33; 1938)

Rukous: ”Oi rakas Jeesus, suloinen, luo silmäs puolehemme. Sä auta, Herra armoinen, ja riennä turvaksemme. Me vaellamme vaaroissa, maailman myrskyilmoissa, keskellä vihollisten. / Tee lujaks heikko uskomme alhossa kiusausten. Suo, ettei sammu toivomme helteissä ahdistusten. Sun rakkauttas tuntemaan, sun askeleitas seuraamaan, ah, auta Herra Jeesus.”(V.v. 430: 6,10)

Päivän evankeliumin otsakkeessa on sana ”maailma”. Mitä se tarkoittaa? Arkikielessä tarkoitamme jotain Tellus nimistä tähteä aurinkokunnassamme. Me puhumme myös ”maailman merestä” ja ”maallistuneista ihmisistä”. Maailman meren vastakohtana on ”armon meri” ja maallistuneen ihmisen vastakohtana ”uskovainen veli tai sisar”. Otsikkomme alapuolelle laitoin Jeesuksen sanan: ”Maailmasssa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.”

Jeesus puhui paljon vertauksilla. Hän sanoi, että maailman aikojen lopussa enkelit tulevat ja erottavat elävät kalat kuolleista kaloista. Hän lienee tarkoittanut, että Jumalan Pyhä Henki (päivän Vanhan Testamentin mukaan Henki tulee korkeudesta ja tekee eläväksi kuolleen erämaan.) on tehnyt Jumalan evankeliumin kuulemisen kautta eläväksi ne kalat, jotka ottivat vastaan Jumalan sanan. Ne kalat pääsivät ”armosta osalliseksi” ja siirtyivät ”armon mereen” eli armahdettujen joukkoon.

Totta on sekin, mitä apostoli puhuu päivän epistolatekstissä. Paitsi että armahdetut syntiset ovat saaneet aarteen tuossa ”autuaassa vaihtokaupassa”, he ovat myös sitoutuneet olemaan tukena, eikä lankeemuksena, heikoille sisarille ja veljille. Uskovien käyttäytyminen toisia ihmisiä kohtaan, vaikka he olisivat vielä epäuskossa, on maailman silmissä ”viides evankeliumi”. Me olemme tahtomattamme esikuvia ja usein ”silmätikkuja”, joita arvostellaan kovin ottein. Herralta saamme kuitenkin hyvät ohjeet ja Jeesuksessa meillä on malli, jota seurata.

Jeesus puhuu päivän evankeliumissa, mitä on olla ”taivaan kansalainen maailmassa”. Siihen kuuluu siis maailman aiheuttama ahdistus ja vaino. Puhuessaan vuorella Jeesus luettelee ”autuuden tuntomerkit”. Niiden lopussa mainitaan: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”(Matt. 6: 10-12)

Vanhan Testamentin kuvaus Jumalan valitun kansan vaelluksesta erämaan halki luvattuun Kaanaan maahan on vertaus Jumalan maailmanlaajuisen kristittyjen joukon matkasta uuteen Jerusalaemiin, kuolleen, mutta Ylösnousseen Jeesuksen luokse. Hän on meidät lunastanut Jumalan lapsiksi. Jäähyväisrukouksessa Jeesus pyytää, että Isä varjelisi tämän piskuisen lauman perille asti.

Nuorena kuulin seuroissa, että uskovaisella on kolme tunnistetta: Hänen oma henkensä todistaa yhdessä Jumalan Hengen kanssa, että hän on Jumalan lapsi. Toinen tunniste on se, että maailman ihmiset tietävät, että ”tuo” on Jumalan lapsi. He voivat tarvitessaan tulla hänen luokseen keskustelemaan autuuden perusteista, ja siitä, miten pääsee osalliseksi pelastukseen. Kolmas tunniste on se, että hän liittyy uskovaisten joukkoon ja saa sieltä neuvoja ja tukea matkalle. Uskovaiset ovat puu, joka kantaa uskon hedelmiä (Gal. 5:22).

”Minä kulkevainen matkamies iäistä kotoa kohden, jonka ovi onpi kuolon tie, sen lävitse eloon kuljen. Punaisen meren ylitse, synkeän korven lävitse ihanall´ Kaanaan maalle.”

Tässä uskossa: Amen.